Tuoliin sidottu nousi takaisin kävelemään

LHKA-arvio tehtiin 56-vuotiaalle miehelle, joka kärsi traumaattisista aivovammoista sekä vaikeista käytöshäiriöistä, rauhattomuudesta ja aggressiivisuudesta.  

Tapasin miehen terveyskeskuksen vuodeosastolla lääkärin ja sairaanhoitajan kierrolla. Hän istui iäkkäille tarkoitetussa erikoistuolissa tuskaisen oloisena ja touhusi lakkaamatta.

Mies oli voimakas, mutta jalat eivät kantaneet. Hänet oli putoamisvaaran vuoksi sidottu tuoliin. Voimakkaan liikkumistarpeen vuoksi tuoli oli pitänyt sitoa käytävän kaiteeseen. Ajoittain näköharhat aiheuttivat suurta levottomuutta.

Yli puolen vuoden osastojakson aikana mies oli käyttäytynyt päivittäin hankalasti, rikkonut paikkoja ja ollut henkilökuntaa kohtaan aggressiivinen. Hoitopaikaksi oli kokeiltu tuloksetta myös tehostettua palveluasumista.

Ratkaisu

Potilaan lääkitys arvioitiin moniammatillisesti osastokierrolla potilaan vieressä. Kyseessä ei siis ollut täysin määritelmän mukainen lääkehoidon kokonaisarviointi. Paikalla olivat potilaan lisäksi hoitaja, lääkäri ja farmasian ammattilainen.

Potilaan käytösoireita oli yritetty saada kuriin useilla lääkkeillä. Tuloksetta oli kokeiltu suuriannoksisia bentsodiatsepiineja, ensimmäisen polven psykoosilääkitystä sekä muistilääkkeistä rivastigmiinia ja memantiinia.
Tarvittaessa oli jouduttu käyttämään lihakseen pistettävää ensimmäisen polven psykoosilääkettä.

Käytössä olevat lääkkeet eivät aiheuttaneet yhteisvaikutusriskiä, ja munuaisten toiminnan kannalta lääkitys ja annokset olivat sopivat.

Haittavaikutusriski oli sen sijaan suurentunut, sillä käytössä oli useita lääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa antikolinergisiä haittoja (esim. ummetus, virtsavaivat ja muistihäiriöt) ja sedaatiota eli väsymystä.

Antikolinergisyyden riskin aiheutti psykoosilääke olantsapiini ja sedatiivisuusriskin aiheuttivat epilepsialääke okskarbatsepiini, rauhoittava lääke loratsepaami ja psykoosilääke olantsapiini.

Epilepsialääke okskarbatsepiini oli potilaalla käytösoireiden takia. Epileptisiä oireita hänellä ei ollut todettu. Koska apua käytösoireisiin ei saatu ja lääkkeen haittavaikutuksena voi ilmetä agitaatiota eli ahdistuneisuutta, johon liittyy voimakasta motorista levottomuutta sekä sekavuustiloja, päätettiin lääke lopettaa asteittain.

Koska harhaisuus ja aggressiivisuus olivat voimakkaita, olantsapiiniannos päätettiin puolestaan nostaa maksimiin, vaikka lääke voi aiheuttaa ortostatismia eli pystyasentoon nousemiseen liittyvää huimausta.

Muuhun lääkehoitoon ei kohdistunut erityisiä muutostarpeita eikä niihin tarkoituksella puututtu.

Seuranta

Lääkemuutosten jälkeen kävelykyky parani pikkuhiljaa niin, että potilas karkaili vikkelästi osastolta. Harhaisuus ja aggressiivisuus vähenivät huomattavasti, ja fyysinen vointi pysyi tasaisena, joten potilaan olo koheni ja hänen hoitamisensa helpottui.

Potilaan tilanteessa tehtiin yhtä aikaa muutos kahteen lääkkeeseen. Samalla kului aikaa vammautumistapahtumasta, mikä saattoi myös vaikuttaa potilaan vointiin. Tarkkaa syytä potilaan tilan huomattavaan paranemiseen on siis vaikea määritellä. Olennaista kuitenkin on, että sekä fyysinen että psyykkinen olotila paranivat.

Potilaalle järjestyi jatkohoitopaikka noin 10 kuukauden osastojakson jälkeen palvelutalosta, missä potilaan hoito onnistuu nyt hyvin.

***

LÄÄKITYSKORTTI

	ENNEN ARVIOTA	MUUTOS
SÄÄNNÖLLISESTI	ANNOS	ANNOS
Trileptal 300 mg	2 x 2	Lopetettiin
Olanzapin 10 mg	1 x 2	Nostettiin 1 + 2
Lorazepam 1 mg	2 x 2	Ei muutosta
Emconcor 5 mg	1 x 1	"
Kalcipos-D	1 x 2	"
Pegorion	0,5-1 x 1	"
TARVITTAESSA	ANNOS	ANNOS
Panadol 1 g
Serenase inj. 5 mg/ml	2,5 mg x 1	Lopetettiin
Lorazepam 1 mg	0,5-1 tabl. ylimäär.	Ei muutosta

Arvion teki proviisori Johanna Räisänen moniammatillisessa tiimissä Itä-Savon sairaanhoitopiirissä.