Tulevaisuuden lääkäri sparraa ja valmentaa

Miten lääkärin työnkuva muuttuu? Millaisessa terveyskeskuksessa suomalaiset asioivat viiden vuoden kuluttua? Näitäkin strategisia kysymyksiä pohtii Lääkäriliitossa uusi puheenjohtaja Marjo Parkkila-Harju.

Helsingin Pitäjänmäen terveysasemalla on varsin hiljainen aamupäivä. Apulaisylilääkäri Marjo Parkkila-Harju pysähtyy pitämään käytäväpalaveria osastonhoitajan ja lääkärikollegan kanssa.

Valkoinen lääkärintakki on rennosti auki, hillityn työasun alla räiskyy punakeltainen auringonkukkamekko. Parkkila-Harju vaikuttaa itsekin värikkäältä persoonalta: hän puhuu kuuluvalla äänellä, puherytmi on nopea, hymy ja nauru herkässä

Hänet tunnetaan energisenä esimiehenä, joka huokuu ympärilleen positiivisuutta.

Leppoisalla apulaisylilääkärillä on myös tiukempi työrooli. Vuoden alussa hänet valittiin Lääkäriliiton puheenjohtajaksi, valvomaan runsaan 20 000 työssäkäyvän lääkärin etuja työmarkkinoilla.

Edunvalvontatehtävissä hänet tunnetaan leimallisesti hyvin voimakastahtoisena ihmisenä, jonka vahva esiintyminen myös jakaa jonkin verran mielipiteitä.

Johtajaroolissaan hän ei kuitenkaan päsmäröi, vaan johtaa Lääkäriliittoa koko hallitusta kuunnellen.

Yksi hänen tärkeimmistä tehtävistään on arvioida hallituksen kanssa, miten Lääkäriliiton strategiakausi 2010–2017 onnistui ja linjata tulevaa.

Miten hoidetaan edunvalvontaa tilanteessa, jossa lääkärin työnkuva, toimintaympäristö ja koko ammattiyhdistysliike muuttavat muotoaan?

Etävastaanotto muuttaa työnkuvaa

Kaukana ovat ne ajat, kun lääkäri saneli autoritäärisesti ohjeita ja potilas totteli. Nykyään vastaanotoilla neuvotellaan vaihtoehdoista ja keskustellaan hoitotavoitteisiin pääsystä.

– Moni potilas haastaa lääkärin, mikä on hyväkin asia. Lääkäri voi käyttää asiantuntemustaan kertomalla, miksi tietty vaihtoehto on potilaalle parempi tai turvallisempi. Valmentajan ja sparraajan rooli varmasti vahvistuvat tulevaisuudessa, uskoo Parkkila-Harju.

Tulevaisuudessa lääkäreiden työnkuvaa muokkaavat etävastaanotot, digitalisaatio ja terveysteknologia. Muutos haastaa lääkärikunnan hyväksymään uusia palvelukanavia, käytäntöjä ja hoitopolkuja.

– Lääkärit varmasti ottavat uudet välineet käyttöön, kun huomaavat niistä tulevan hyödyn. Täytyy ottaa silti huomioon historia: olemme monta vuotta painineet tietojärjestelmäongelmien kanssa. Siksi me emme aina ole ensimmäisenä liputtamassa jonkun uuden tietoratkaisun puolesta.

Potilaan roolin vahvistuu

Parkkila-Harju odottaa uutta potilastietojärjestelmää, joka huomioi potilaan koko terveyshistorian. Sen avulla ammattilaisten on helpompi tehdä hoidontarpeen arviointia ja potilaiden ohjausta.

– Ennakoiva ja suunnitelmallinen terveydenhuolto vapauttaisi resursseja enemmän hoitoa tarvitsevien potilaiden hoitoon.

Hän uskoo että viiden vuoden kuluttua terveyskeskuksissa on tarjolla mobiilineuvontaa. Rutiinikäyntien määrä vähenee, koska potilaat seuraavat itse kotonaan sydän- ja verisuonisairauksien, astman tai diabeteksen tilannetta.

Potilaan roolin vahvistuminen on hänestä hyvä suunta.

– Pidän silti tärkeänä, ettei potilasta etäännytetä lääkäristä. Lääkäreiden tulee olla alkuvaiheessa ja etulinjassa miettimässä, mihin suuntaan hoitoa tulee viedä.

Leikkaussaliin 15-vuotiaana

Marjo Parkkila-Harjun kiinnostus lääketieteeseen syttyi 15-vuotiaana, kun hän oli ystävänsä kanssa työelämään tutustumisjaksolla Lahden silloisessa varuskuntasairaalassa.

– Meitä ilmeisesti luultiin sairaanhoitajaopiskelijoiksi, koska pääsimme heti ensimmäisenä päivänä leikkaussaliin katsomaan!

– Olin jostain syystä sitä ennen ajatellut, että hoitoalalle en lähde, vaikka äitini työskenteli terveydenhoitajana. Leikkaussalissa tajusin, miten mielenkiintoista työtä lääkärit tekevätkään, hän kertoo.

Lääkäriksi opiskellessaan hän harkitsi erikoistuvansa lastentauteihin tai korvatauteihin. Yleislääketiede vei kuitenkin voiton.

Terveyskeskuslääkärit hoitavat itsenäisesti hyvin monimutkaisiakin asioita liittyen niin lääketieteeseen kuin koko terveyspalvelujärjestelmään ja sosiaalivakuutusasioihin.

Valinnassa painoi myös se, että yleislääkärit eivät päivystä öisin. Näin vapautui aikaa järjestötyölle.

– Opin jo yläasteella, että pelkkä valittaminen tai voivottelu eivät auta, vaan on parempi ryhtyä yhdessä muiden kanssa toimeen asioiden muuttamiseksi. Kun on sosiaalinen ja avaa suunsa helposti, huomaa nopeasti olevansa valittu johonkin, hän nauraa.

Lääkkeet eivät kuulu kaupan hyllyyn

Itsehoitolääkkeiden myyntikanava on herättänyt tänä vuonna paljon keskustelua. Lääkäriliiton kanta on ollut ja on edelleen, että lääkkeet eivät kuulu ruokakaupan hyllyille.

– Lääkäriliiton mielestä on parempi, että itsehoitolääkkeet myydään sellaisesta paikasta, jossa niiden käyttöä voi myös ohjata ja saada asiantuntevia neuvoja. Lääkkeet eivät kuulu päivittäistavarakauppoihin, Parkkila-Harju linjaa.

Lääkepolitiikka 2020 -asiakirjassa kannustetaan perusterveydenhuollon ja apteekkien ammattilaisia moniammatilliseen yhteistyöhön. Käytännön tasolla yhteistyö on kuitenkin jäänyt varsin vähäiseksi – ainakin Pitäjänmäen terveyskeskuksessa.

Parkkila-Harju toivoisi tähän muutosta. Voimien yhdistämisestä olisi hyötyä esimerkiksi silloin, kun mietitään kotihoidon potilaiden lääkityksen toteutumista.

Rationaalinen lääkehoito tärkeää

Apteekkien tarjoamia lääkehoidon arviointeja hän kannattaa – periaatteessa. Apteekki ei voi kuitenkaan tehdä arviointeja omin päin, irrallaan muusta terveydenhuollon systeemistä.

– Muuten olisi ilman muuta hyvä, että rationaalista lääkehoitoa lisättäisiin potilasturvallisuuden ja kustannusvaikutusten kannalta, hän sanoo.

Lääkekustannuksista puhuessaan Parkkila-Harju valpastuu. Hän muistaa Apteekkariliiton keväällä teettämän selvityksen, jonka mukaan Suomessa syntyy lääkejätettä jopa 100 miljoonan euron arvosta vuodessa.

– En aiemmin tullut ajatelleeksikaan, miten paljon lääkkeitä meillä menee euro- tai kappalemääräisesti hukkaan.

Hän pohtii, miksi lääkekorvausjärjestelmä ohjaa ostamaan mahdollisimman suuria paikkauksia – silloinkin, kun potilaalle aloitetaan uusi lääke, joka mahdollisesti jää käyttämättä.

Samaan aikaan valtakunnassa tehdään paljon työtä kustannustehokkuuden eteen.

Ongelmana sairauslomatodistukset

Kustannustehokkuutta pohditaan Pitäjänmäen terveysasemallakin. Vaikka odotusaulassa ei juuri nyt ole ruuhkaa, väistämätön tosiasia on potilasmäärän jatkuva kasvu ja resurssien niukkeneminen.

Parkkila-Harju on miettinyt paljon, miten ihmiset saataisiin hoitamaan enemmän itseään ja välttämään tarpeettomia käyntejä.

– Meillä terveysasemalla on tehty esimerkiksi allergia-aikaan selkeä lista hoitajille, jotka arvioivat puhelimessa hoidontarvetta. Kun ihmiset soittavat aamulla itselleen lääkäriaikaa, hoitajat neuvovat käyttämään lievissä oireissa apteekista saatavia itsehoitolääkkeitä.

Hän toivoo, että ihmiset voisivat pian tehdä itsekin hoidontarpeen arviointeja. Ajanvarauksen yhteydessä voisi esimerkiksi pisteyttää flunssan oireita, jolloin aina ei tarvitsisi lähteä vastaanotolle.

Helsingin terveyskeskuksissa resurssipulaan on reagoitu jakamalla töitä uudelleen. Lääkäreiden sijasta hoitajat ottavat yhä enemmän vastuuta hoidontarpeen arvioinneista ja kotihoito-ohjeiden antamisesta.

– Olemme pyrkineet siihen, että lääkärille tulisivat vain ne, jotka oikeasti tarvitsevat lääkärin arvioita. Ongelmana on, että osa käynneistä johtuu puhtaasti sairauslomatodistuksen tarpeesta.

Käypä hoito -suositukset hieno juttu

Parkkila-Harju ilahtuu kuullessaan, että Duodecim ja Apteekkariliitto julkaisivat keväällä Itselääkityksen Käypä Hoito -suosituksen.

Suositus ohjaa ihmisiä hoitamaan ilman lääkärin apua tiettyjä vaivoja, esimerkiksi päänsärkyä, äkillistä selkäkipua, yskää ja allergiaoireita.

Hän lupaa tutustua suositukseen. Parin päivän kuluttua hän lähettää innostunutta sähköpostia.

Suositus on hänestä valtavan hyvä. Oiva työkalu farmaseuteille ja terveydenhuollon ammattilaisille, jotka voivat kehottaa ihmisiä etsimään luotettavaa terveystietoa ja ohjeita itse.

– Erityisen hyvää on, että suosituksissa on tuotu hyvin vahvasti esiin myös lääkkeettömiä hoitokeinoja eli se todella ohjaa paremmin itsehoitoon, eikä ole vain lääketietoa kansalaisille, hän kirjoittaa.

Parkkila-Harju alkaa heti kehitellä ideoita jatkojalostukseen. Suositusta voisi käyttää peruskoulussa terveystiedon tunneilla. Sen voisi myös kääntää eri kielille, edes englanniksi, koska terveyskeskuksissa asioi potilaita hyvin monista kansallisuuksista.