Rivi poikineen

APTEEKKARILEHDEN kesän tuplanumero jaetaan postilaatikkoosi lähipäivinä. Toivomme, että saat lehdestä paljon luettavaa työsi tueksi mutta myös laiturin nokassa nautittavaksi!

Erityinen kiitos kaikille niille apteekkareille ja apteekkilaisille, jotka osallistuivat tämänkin lehden sisällön tuotantoon joko kirjoittamalla tai vinkkaamalla hyvistä juttuaiheista. Ilman teidän ääntänne ja panostanne lehti ei olisi sitä, mitä se tänä päivänä on. Vinkkejä ja juttuehdotuksia, tietoa apteekkien tempauksista ja tapahtumista otamme edelleen mielellämme vastaan osoitteeseen toimitus@apteekkari.fi

Siltä varalta, että kesä osoittautuu tuoreimman lehden vaatimaa lukuaikaa pidemmäksi, alla muutama dekkarivinkki – niistäkin yksi on apteekkarin vinkin perusteella hyväksi havaittu!

Aloitetaan varmasta tapauksesta: kuka voisi olla rakastamatta Henning Mankellin luomaa, Ystadin poliisin hyväsydämistä, alakuloon taipuvaan Kurt Wallanderia? Hahmon inhimillisyys helpottaa lukijaa sietämään kirjoissa kuvatut epäinhimillisyydet ja julmuudet.

Pari vuotta sitten pengoin divareista Wallanderin ”esikuvia”, ruotsalaispariskunta Sjövall & Wahlöön 1960–70-luvulla kirjoittamia yhteiskunnallisesti kantaa ottavia dekkareita, joista monet on filmattu suosituiksi Martin Beck -elokuviksi. Kirjoissa on nyt oma huvittava sävynsä, varsinkin suhteessa kaikkeen siihen tekniikkaan, mitä poliisi työssään käyttää.

Tämän päivän Tukholman alamaailmaan johdattaa puolestaan kohuttu Jens Lapidus. Naisnäkökulmaa ja ratkaisumalleja samojen katujen rikoksiin tuo Karoliinisen instituutin psykiatrin Åsa Nilsonnen luoma henkilöhahmo Monika Pedersen. Ensimmäistä en ole vielä kokeillut, jälkimmäistä pariinkin kertaan, joten sitä uskallan suositellakin harmittomana, mutta ei unohtumattomana lukuelämyksenä.

Ruotsista ei sovi unohtaa myöskään elokuviksi taipunutta, Stieg Larssonin kirjoittamaa dekkaritrilogiaa. Paljastamatta juonta sen enempää voin kertoa, että Lisbeth Salanderin oikeudenkäynti on kuvattu Tukholmassa Apotekarsocietetenin kirjastossa! Jos mieltyy journalistiseen tapaa penkoa rikoksia, kannattaa tutustua myös Lisa Marklundin kirjoihin.

Norjalaisen Jo Nesbøn luoman Harry Hole –henkilöhahmon ympärille rakentuvaan kirjasarjaan kannattaa uppoutua kronologisessa järjestyksessä – muuten puolet juonen taidokkaasta kudonnasta häviää. Varoituksen sana täytyy kuitenkin antaa: Nesbø ei tunne armoa henkilöhahmojansa eikä lukijaansa kohtaan.

Sitten uuteen tuttavuuteen, josta on kiittäminen lukuintoista apteekkaria! Eli kokeilkaapa ranskalaista Fred Vargasia. Mikä helpotus onkaan lukea niin leppoisaa, ranskalaisen leikkisää ja oikullista elämänmenoa esimerkiksi Nesbøn raakuuksien jälkeen! Samaan leppoisuuteen vie myös Donna Leonin luoma henkilöhahmo, venetsialainen poliisi Guido Brunetti. Brunetti näyttää tekevän työpäivinään töitä vähemmän kuin keskivertosuomalainen lomallaan! Eikä mikään raakuus maailmassa näytä murtava Brunettin päivän rytmiä, joka rakentuu loistavan lounaan ja aistillisen illallisen varaan. Ja silti rikokset ratkeavat.

Sitten vielä viimeinen lukuvinkki. Divarin pitäjä suositti minulle viime kesänä tutustumista venäläisen Alexandra Marininan teoksiin. Suru oli suuri, kun muutama kuukausi sitten luulin lukevani viimeisen kuvauksen Anastasia Kamenskajan elämästä ja työstä nyky-Moskovassa. Onneksi tätä blogia kirjoittaessani huomasin, että sarjasta on juuri julkaistu uusi, tosin oikeasti varhainen, teos. Loma taitaa alkaa siis kirjakaupan kautta.

Lisää hyviä dekkari- ja muita kirjavinkkejä voi kirjoittaa tämän blogin perään. Sana on vapaa!

Inkeri Koskela

Kirjoittaja on Apteekkarilehden toimituspäällikkö.