Nollasummapeli lopetettava

PÄÄMINISTERI Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa luvataan, että kansalaisille on turvattava hyvä lääkkeiden saatavuus kaikissa olosuhteissa ja ammatillisesti toimiva lääkkeiden jakelu. Tämä on paljon luvattu.

Virkamiehet valtiovarainministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä ovat vaatineet, että lupaus pitää toteuttaa apteekkien taloutta turvattaessa kustannusneutraalisti avohuollon kokonaismyynnin, sairausvakuutuksen ja potilaiden lääkekustannusten osalta. Tämä nollasummapeli on mahdoton yhtälö.

Apteekkien myyntikatteesta ja tuloksesta on kevään 2009 jälkeen hävinnyt kymmeniä miljoonia euroja. Viitehintaeduista ovat hyötyneet ja tulevat jatkossakin hyötymään sairausvakuutusjärjestelmä ja apteekkien asiakkaat. Jossakin on kuitenkin raja. Jos kehitys jatkuu samanlaisena eikä apteekkien lääkemyynnistä ja -palveluista suostuta maksamaan kustannustasoa ja palvelujen arvon mukaista hintaa, voi hallituksen lupaukset unohtaa.

Viime kädessä markkinamekanismi oikaisee tilanteen. Palveluverkosto harvenee, aukioloaikoja supistetaan, palvelujen laatu heikkenee, farmaseutteja irtisanotaan ja apteekkarien pääasialliseksi kannustinelementiksi tulee kaiken muun tavaran ja palvelun kuin lääkkeiden myynti.

On luonnollista, että taloudellisesti vaikeina aikoina perinteisesti hyvin menestyneiden apteekkien tukemiselle ei tahdo löytyä poliittista tahtoa. Apteekkarit ovat kautta aikojen olleet verokalentereiden kärkihahmoja. Näin oli ennen. Apteekkiyrityksen erityisluonnetta ei oikein ymmärretä. Apteekkarin verotettavat tulot, palkkaoikaisu, apteekin tulos, apteekkiyrityksen yritysmuoto ja apteekkimaksu ovat viidakko, joka ei aukea päättäjille. Lääkemyynnin monopolin katsotaan olevan edelleen kultamuna, jota voidaan rokottaa uusilla maksuttomilla tehtävillä kannattavasta liiketoiminnasta piittaamatta.

Nykyisen apteekkijärjestelmän yksi terveyspoliittinen etu on se, että valtiolla on täydellinen määräysvalta sekä apteekkien taloudessa että palveluiden määrässä ja laadussa. Viisas valtio varmistaa kehityksen, jossa halutut apteekkipalvelut saadaan kohtuullisilla kustannuksilla, mutta liiketoiminnan selkärankaa ei katkaista. Julkisen vallan ei tarvitse investoida palvelujärjestelmään vaan se hyötyy verojen, maksujen ja kehittyvien palvelujen muodossa.

Päättäjien pitää ottaa päätösvalta virkamiehiltä ja lopettaa nollasummapeli apteekkien kustannuksella. Tässä on valinnan paikka. Nollasummapelillä varmistetaan se, että apteekkien muodonmuutos drug store kaupoiksi tapahtuu nopeasti. Toinen vaihtoehto on hyväksyä se tosiasia, että farmaseuttisella palvelullakin on hintansa, joka pitää maksaa jos palvelua vaatii.

Hannes Wahlroos

Kirjoittaja on proviisori ja farmasian tohtori, joka työskentelee Tapiolan Otso apteekissa Espoossa.