Naisverkostojen suosio kasvaa – Apteekkialalla verkostolla pitkät perinteet
Tasa-arvo 02.11.2016 14:16 INKERI HALONEN INGIMAGE
Apteekkialan ehkä tunnetuin naisverkosto on vuonna 1955 perustettu Farmasian Naiset ry. Sen puheenjohtaja pohtii, onko sukupuolierottelulle enää tarvetta.
HS käytti esimerkkinä Facebookissa toimivaa Ompelukerho-nimistä verkostoa, jonka jäsenmäärä kasvoi hiljan niin rajusti, että kerho joutui sulkemaan virtuaalisen ovensa hetkeksi.
Facebook on helppo tapa luoda ja ylläpitää verkostoa; naisyrittäjille sieltä löytyy lukuisia eri ryhmiä, paikallisia ja valtakunnallisia. Mukaan pääsee lähettämällä liittymispyynnön.
"Onko tämä sovinistista nykyään?"
Apteekkialan ehkä tunnetuin naisverkosto on vuonna 1955 perustettu Farmasian Naiset ry.
Sen jäseninä on parisataa farmaseuttia, proviisoria ja apteekkaria – kaikki naisia. Miehet voivat olla yhdistyksen kannatusjäseniä.
Kun yhdistys perustettiin, naisten asema farmasiassa oli toinen kuin tänään. Naisia oli apteekkareista silloin jo noin puolet, mutta työntekijöistä lähes kaikki olivat naisia.
Yhdistyksen tavoite oli sama kuin minkä tahansa tuoreemman naisverkoston: toimia yhdyssiteenä ja lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Alkuvuosina sillä oli tärkeä rooli myös taloudellisen avun antajana ”hädänalaisille kanssasisarille”. Yhdistys myöntää tällaista tarveharkintaista tukea edelleen.
– Ehkä me olimme silloin aikaamme edellä, kun tällainen naisverkosto perustettiin! yhdistyksen
nykyinen puheenjohtaja, apteekkari Annika Tuominen-Kalland toteaa.
Hän pohtii kuitenkin nyt, onko aika ajanut ohi siitä, että jäseninä on vain naisia.
– Onko tällaiselle sukupuolierottelulle perustuvalle jäsenvalinnalle enää tarvetta? Ja onko sellaisen olemassaolo jopa ehkä vähän sovinistista tänä päivänä? hän kysyy.
Mitä kävisi, jos naiskriteeristä luovuttaisiin?
Yhdistyksen tapahtumiin saavat osallistua kaikki farmasistit sukupuolesta riippumatta.
Mutta mitä kävisi, jos yhdistys luopuisi sukupuolierottelustaan?
– Pohdimme yhdistyksen hallituksessa sitä, että jos jäseneksi otettaisiin myös miehiä, kuinka pian hallituksemme ”miehistyisi”. Näinhän tapahtuu yhteiskunnassa yleisesti yhä.
Tuominen-Kalland löytää valtapaikkojen miehisyyteen useita syitä: asiaan vaikuttaa varmasti yhä perinteinen käsitys naisista kodin- ja lastenhoitajana sekä naisten oma haluttomuus ottaa vastaan johtajuutta ja pelko ympäristön reaktioista.
– Ja toisaalta, kuinka paljon johtuu siitä, että me naiset itse valitsemme miehiä valtaan?
