Ensin tuli epidemia, sitten iso vesivahinko

Leppävaaran apteekki Elixir toimi kuukauden päivät käytännössä ilman sähköä ja vettä. Kiinni oltiin kuitenkin vain yksi päivä.

Kun Espoon Leppävaaran apteekki Elixirin henkilökunta saapui töihin keskiviikkoaamuna 8. huhtikuuta, perillä odotti yllätys. Apteekki oli pimeänä, eikä sähköjä ollut. Edes apteekin ovet eivät toimineet. Onneksi sentään ison apteekin viisi isoa jääkaappia hurisivat vielä vara-akun voimin.

Pian paikalle ilmaantuivat huoltomiehet. Selvisi, että lähistöllä oli haljennut runkovesiputki, joka oli tulvinut liikerakennus Panorama Towerin kellariin. Kellarissa oli vettä pari metriä, ja sen alla oli muun muassa valtaosa talon tekniikasta, mukaan lukien sähkömuuntamo.

Apteekkari Annika Tuominen-Kalland ei ehtinyt vahinkoja kauaa ihmetellä, kun piti jo panna toimeksi. Ihan ensin oli saatava virtaa jääkaappeihin, sillä vara-akussa riitti potkua vain tunneiksi.

Jääkaappeja varten hommattiin aggregaatti. Sillä saatiin käyntiin myös yksi tietokone, mutta se ei tietenkään riittänyt. Kaiken kukkuraksi kiinteistöpäälliköltä tuli ilmoitus, joka kielsi rakennuksessa oleskelun.

– Soitin naapuriapteekkiin, että emme voi sinä päivänä avata, joten ei kannata ohjata asiakkaita meille, Tuominen-Kalland kertoo.

Pidempi kiinniolo ei kuitenkaan kävisi päinsä, sillä apteekin asiakkaana on niin hoivakoteja kuin annosjakeluasiakkaita.

– Jotkut kaverit kyllä ehdottelivat, että pidät nyt vähän lomaa. Mutta apteekkarina koen, että apteekki pidetään auki viimeiseen saakka. Kun on saanut oikeuden pitää apteekkia, vastuu velvoittaa. Etenkin, kun on erikoisasiakkaita.

Seuraavana aamuna auki

Vielä samana iltana Tuominen-Kalland sai hommattua isomman aggregaatin, josta saatiin vedettyä sähköt valtaosaan apteekista. Sen turvin saatiin lisää tietokoneita toimimaan, samoin kassa.

Myös kiinteistöpäälliköltä tuli lupa päästää ihmisiä sisään, kunhan apteekki hoitaisi itse vartioinnin ja muut asiat, joita ei nyt hoidettu muutoin suljetun rakennuksen toimesta.

Jo seuraavana aamuna apteekki avattiin. Osa asiakkaista tosin palveltiin ulko-oville, sillä sähköoviin ei saatu virtaa lisälaitteista huolimatta. Niinpä aina joku apteekin henkilökunnasta toimi ”portsarina” ja päästi asiakkaita sisään tai toimitti näille lääkkeet ovelle.

– Jotkut asiakkaat kommentoivat, että nytpä on hyvä palvelu, kun ovikin oikein avataan tulijalle.

Apteekki oli lopulta kiinni vain yhden päivän.

Vettä kotoa, ruokaa kauppakeskuksesta

Taustalla riitti kuitenkin ongelmia ratkottavaksi. Koska rakennuksesta olivat virrat pois, ei vesikään tietenkään toiminut. Samaan aikaan koronaepidemia lisäsi tarvetta käsien pesemiselle.

Tuominen-Kalland rahtasi vettä kotoaan isoilla tonkilla. Hän järjesti henkilökunnalle mahdollisuuden hakea lounaat ja eväät viereisestä Sellon kauppakeskuksesta.

Huhtikuussa säät olivat vielä sen verran viileitä, että tiloja täytyi lämmittää. Niinpä apteekkiin hankittiin lämmityslaitteita, joita sitten vahdittiin silmä kovana, etteivät ne ainakaan aiheuttaisi tulipaloa kaikkien muiden katastrofien päälle.

Kevään edetessä ja säiden lämmitessä tarvittiin vuorostaan viilentimiä.

Johtoja jouduttiin vetämään ympäriinsä, jotta sähköä saatii työkoneisiin ja lämmitys- ja viilennyslaitteisiin

Kuukausi poikkeusoloissa

Poikkeusoloja kesti kaikkiaan yli kuukauden päivät.

Tuominen-Kalland myöntää, että välillä oli hiukan stressiä. Äkkiseltään kun epidemiassakin tuntui olevan tarpeeksi huolta, ihan ilman jättimäistä sähkö- ja vesikatkoaki.

Koronaepidemia osoittautui kuitenkin poikkeustilassa paitsi kiroukseksi myös siunaukseksi.

– Yhtäältä hirvitti, sillä olimme jakaneet henkilökunnan kahteen vuoroon. Entä jos joku sairastuisi ja kokonainen vuoro joutuisi karanteeniin? Miten silloin hoidettaisiin vesien kantaminen ja kaikki muu, Tuominen-Kalland kertoo miettineensä.

Toisaalta huhtikuu oli monissa apteekeissa, myös Leppävaarassa hiljaista aikaa, kun ihmiset pysyttelivät kotosalla. Ja kun yläkerran lääkäriasemakin oli suljettuna, asiakkaita oli huomattavasti tavallista vähemmän.

Tuominen-Kalland haluaa kiittää sekä henkilökuntaansa että Ramirentin huoltomiehiä, jotka vastasivat varavirtalaitteiden toiminnasta ja varmistivat, että apteekissa pystytään työskentelemään turvallisesti.

– Kukaan ei kertaakaan valittanut.

Noin kuukauden rumban jälkeen tilanne alkoi vähitellen korjaantua. Ensin tulivat sähköt, sitten tipotellen vesi, lämmitys ja ilmastointi.

– Nyt kaikki toimii jo normaalisti. On kiva, ettei enää tarvitse kanniskella vettä päivittäin, Tuominen-Kalland naurahtaa.