Apteekin perustehtävä sotessa

UUTTA SOTE-JÄRJESTELMÄÄ suunnitellaan vauhdilla.

Isojen rakenteiden suunnittelu on ollut käynnissä koko viime vuoden, ja nyt maakunnissa aletaan päästä lähemmäksi konkretiaa. Näin myös lääkehuolto tulee mukaan tarkasteluun maakuntien erilaisissa työryhmissä.

Uudessa palvelurakenteessa apteekin tulee mielestäni ensisijaisesti tukea lääkehoitojen onnistumista ja varmistaa kustannussäästöt itsehoidon neuvonnan avulla.

Apteekkien neuvontaa kannattaa hyödyntää myös ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa, kuten elintapa-, terveys- ja liikuntaneuvonnassa.

Tätä työtä apteekit tekevät nytkin varsin paljon, mutta roolia ei ole lainsäädäntöön kirjattu.

Apteekin perustehtävä kokonaisuudessaan – lääkehoidon onnistumisen tukeminen, itsehoidon tukeminen neuvonnalla ja sairastumista ennaltaehkäisevä neuvonta - olisikin syytä kirjata lakiin.


AVOHUOLLON APTEEKIT ovat Suomen käytetyin terveydenhuollon lähipalvelu.

Apteekkeihin tehdään vuosittain noin 60 miljoonaa asiakaskäyntiä, kun käyntien määrä muussa terveydenhuollossa yhteen laskettuna jää alle 35 miljoonan.

Apteekki on käytännössä ainoa matalan kynnyksen asioimispiste, jossa asiakas voi keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa aikaa varaamatta.

Vuonna 2015 valmistuneen selvityksen mukaan apteekkien neuvonta säästää noin miljardi euroa muualta terveydenhuollosta (PwC 2015).

Säästö syntyy ensisijaisesti siitä, että itsehoidon neuvonnalla pystytään vähentämään perusterveydenhuollon lääkärikäyntejä.


APTEEKIN FARMASEUTTISEN henkilökunnan perustyöhön kuuluu arvioida, voidaanko oireet hoitaa itsehoidon keinoin vai onko syytä konsultoida lääkäriä.

Ohjaamalla kansalaiset aiempaa pontevammin kysymään ensin apteekista neuvoa, voidaan turhat käynnit lääkärissä välttää.

Itsehoidon neuvonnan lisäksi apteekilla voisi olla nykyistä merkittävämpi rooli myös lääkärin määräämien lääkehoitojen onnistumisen ja seurannan tukemisessa.

Jo nyt apteekin ammattilaiset antavat lääkeneuvontaa ja opastavat käyttämään lääkkeitä oikein.

Jos tiedonkulkua lääkärin ja apteekin välillä kehitetään niin, että lääkehoidon tavoite on myös apteekin tiedossa, apteekki voi auttaa hoidon seurannassa esimerkiksi kirjaamalla – potilaan suostumuksella – tietoja mittausarvoista potilaan noutaessa seuraavaa lääkeannostaan.

Lääkkeitä potilaat hakevat apteekista kuitenkin yhtä usein kuin ennen."

Apteekin kirjaama tieto toimii lääkärille informaationa hoidon toteutumisesta, kun hän seuraavan kerran tapaa potilaan.

Tarvittaessa apteekki voisi myös ohjeistaa potilasta hakeutumaan lääkärille, mikäli hoidolle asetettu tavoite ei ole toteutumassa tai mikäli potilaalla on hoitoon liittyviä ongelmia.

Reseptien voimassaolo piteni vuoden alusta kahteen vuoteen. On oletettavaa, että tämän seurauksena käynnit lääkärissä joka tapauksessa harvenevat. Lääkkeitä potilaat hakevat apteekista kuitenkin yhtä usein kuin ennen.


MONILÄÄKITTYJEN POTILAIDEN osalta Suomeen on syytä luoda kansalliset kriteerit, joiden perusteella monilääkitty olisi oikeutettu lääkehoidon arviointiin.

On osoitettu, että monilääkittyjen potilaitten lääkehoitoa rationalisoimalla voidaan ehkäistä lääkkeiden yhteisvaikutuksia sekä parantaa lääkitysturvallisuutta.

Myös koneellista annosjakelua voidaan hyödyntää monilääkittyjen potilaitten hoidon onnistumisen tueksi.


OLEN TÄSSÄ MAININNUT vain osan niistä keinoista, joilla apteekit voivat tukea muuta terveydenhuoltoa ja osaltaan auttaa sote-järjestelmän tärkeimmän tavoitteen, kustannusten hillinnän, saavuttamista.

Kaikki tämä voi tapahtua ilman, että kenelläkään on pelkoa palveluiden saavutettavuuden heikkenemisestä.