Professori Marja Airaksinen haluaa, että jatkossa farmasian opiskelijat ovat valmistuessaan päteviä tuottamaan lääkehoidon arviointipalvelua (LHA). 

Helsingin yliopiston sosiaalifarmasian professori Marja Airaksisella on selkeä visio. Hän tahtoo, että jatkossa farmasian opiskelijat ovat valmistuessaan päteviä tuottamaan lääkehoidon arviointipalvelua (LHA).

Nyt valmius tuottaa LHA-palveluita esimerkiksi apteekeissa hankitaan lisäkoulutuksella. LHA-koulutus on 20 opintopisteen laajuinen ja kestää farmaseuteilla tai proviisoreilla työn ohessa vuoden. 

– Tavoitteenamme pitäisi olla, että farmaseuttiopinnot tuottavat suoraan opiskelijoille LHA-pätevyyden, eikä sitä jatkossa hankittaisi enää pelkkänä täydennyskoulutuksena. Kyse voisi olla näyttökokeen kaltaisesta suorituksesta opintojen lopussa, Airaksinen suunnittelee.

Airaksinen muistuttaa, että vaikka lääkehoidon arviointeja tehdään etupäässä ikääntyneille monilääkityille, jatkossa seulaa pitäisi laajentaa niin, että niitä tehdään tiettyjen riskilääkkeiden käyttäjille laajemminkin.

– Riskilääkkeitä ovat muun muassa tulehduskipulääkkeet, metotreksaatti ja varfariini. Eikä näitä lääkkeitä käytä pelkästään iäkkäät monilääkityt.

LHKA-esimerkit kiertävät yliopistolla ja motivoivat opiskelijoita

Apteekkarilehdessä julkaistut, todelliset lääkehoidon kokonaisarviointitapaukset (LHKA) ovat päätyneet hyötykäyttöön Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa.

Heti opintojen alussa, ensimmäisellä lukukaudella Lääkehuolto terveydenhuollossa -opintojaksolla, opiskelijat valitsevat ryhmittäin tapauksista yhden, ja tutustuvat sen avulla terveydenhuollon rakenteeseen, potilaan hoitopolkuun ja lääkehoitojen toteuttamiseen potilaslähtöisesti.

– Kukin ryhmä käy potilaan lääkelistan ja käytössä olevat lääkkeet käyttötarkoituksineen läpi Terveysportin tietokannan avulla, katsovat, millainen potilas on ollut kyseessä, ja pohtivat, mikä lääkehoidossa on ollut ongelmana ja miten ongelmat on ratkaistu, professori Airaksinen kuvailee.

LHKA-tapausjulkaisuja hyödynnetään myös muilla opintojaksoilla ennen apteekkiharjoittelua.

Silloin samaisen tapauksen lääkelistaa tutkitaan syvemmin vaikuttavien aineiden, käyttötarkoitusten, ja korvattavuuksien sekä lääke- ja hintaneuvonnan näkökulmasta.

Tässä opiskelijat käyttävät apuna muun muassa potilaan lääkityksestä tekemäänsä SALKO-raporttia.

– Opiskelijat laskevat lääkehoidon hinnan ja siitä myönnetyt sairausvakuutuskorvaukset sekä katsovat kunkin lääkkeen kohdalta, mikä olisi lääkkeelle halvin ja mikä kallein rinnakkaisvalmiste. Tavoitteena on oppia hyödyntämään hoitosuosituksia, lääketietokantoja ja Kela-tietoa, Airaksinen kertoo.

Opiskelijoiden tehtävänä on myös katsoa, mitkä ovat hoidon kolme suurinta riskiä ja miten ne pitäisi ottaa huomioon asiakkaan neuvonnassa ja lääkehoidon seurannassa, jotta riskien toteutuminen voidaan välttää.

Opiskelijoita todellisten tapausten hyödyntäminen on motivoinut selvästi, Airaksinen kertoo.

– Opiskelijat tykkäävät näistä tosi paljon, ja se näkyy myös tenttituloksissa. Olemme uudistamassa apteekkiharjoittelun sisältöä tänä keväänä niin, että tapauslähtöinen oppiminen jatkuu todellisessa apteekkityössä.

Lisää aiheesta