Tampereella kehitetty rokote esti enterovirusten aiheuttaman diabeteksen geneettisesti muunnelluilla hiirillä.

Tampereen yliopistossa on tutkittu pitkään, mikä osuus enteroviruksilla on tyypin 1 diabeteksen puhkeamisessa.

Nyt tutkimus siirtyy uudelle tasolle, kun Coxsackie B -ryhmän enteroviruksilta suojaava rokote etenee ihmisillä tehtäviin kliinisiin tutkimuksiin.

– Kliinisten kokeiden avulla voidaan saada varmuus siihen, lisäävätkö enterovirukset todella diabetesriskiä, toteaa solu- ja molekyylibiologian apulaisprofessori Vesa Hytönen Tampereen yliopistosta.

Tulokset eläinkokeista ovat lupaavia. Kaikki kuusi Coxsackie B -ryhmän alatyyppiä sisältävä rokote sai hiirissä aikaan vastustuskyvyn akuutteja virusinfektioita vastaan. Lisäksi se esti virusten aiheuttaman diabeteksen geneettisesti muunnelluilla hiirillä.

Rokote osoittautui tehokkaaksi ja turvalliseksi myös apinoissa, joissa se sai aikaan viruksia neutraloivan vasta-ainetuotannon myös ilman tehosteainetta.

Tutkimukseen osallistuivat Vesa Hytösen ja Heikki Hyödyn tutkimusryhmät Tampereen yliopistosta, Malin Flodström-Tullbergin ja Karin Lorenin ryhmät Karoliinisesta instituutista sekä Varpu Marjomäen ryhmä Jyväskylän yliopistosta. Rokotteen kliinisistä tutkimuksista vastaa suomalainen Vactech Oy yhdessä kansainvälisen kumppaninsa, Provention Bion kanssa.

Voisiko rokote olla vielä parempi?

Jos rokotteen osoitetaan ehkäisevän tyypin 1 diabetesta, se voitaisiin tulevaisuudessa kohdistaa lapsille, joilla on perinnöllisesti korkea riski sairastua.

Vielä ei kuitenkaan tiedetä, kuinka suuri osuus tyypin 1 diabeteksesta mahdollisesti liittyy Coxsackie B -ryhmän enteroviruksiin.

– On esitetty, että jopa puolet, mutta tämä on vielä epävarmaa. Minusta olisi hienoa, jos pienikin osuus diabeteksesta voitaisiin ehkäistä rokotteella, Hytönen pohtii.

Eläintutkimuksissa käytettiin perinteisellä tavalla valmistettua rokotetta, joka sisälsi inaktivoituja viruksia. Tampereen yliopistossa tutkitaan nyt, voisiko rokotteesta saada vielä paremman ja tehokkaamman moderneilla rokoteteknologian keinoilla.

Science Advances 2020; 6:19, eaaz2433

Lisää aiheesta