Terveyden, toimintakyvyn ja lääkityksen kokonaisarviointi auttaa järkeistämään iäkkäiden lääkehoitoa, osoittaa tuore väitöstutkimus.

Lääketieteen lisensiaatti Pasi Lampela selvitti väitöstutkimuksessaan, miten terveyden ja toimintakyvyn laaja-alainen arviointi (CGA,) ja erityisesti siihen kuuluva lääkityksen kokonaisarviointi, vaikuttaa yli 75-vuotiaiden terveydentilaan.

Aineistona hän käytti Kuopiossa vuosina 2004–2007 toteutetun Hyvän Hoidon Strategia -tutkimuksen tuloksia.

Tulosten perusteella yksilöllinen vuosittainen CGA-arviointi, johon kuuluu myös lääkityksen tarkistus, voi parantaa iäkkäiden terveydentilaa.

CGA-arviointi ei vähentänyt käytössä olevien lääkkeiden määrää vuoden seuranta-aikana, mutta lääkehoito muuttui rationaalisemmaksi sopimattomien lääkkeiden määrän vähentyessä. Lääkehoidon järkeistäminen vähensi iäkkäiden huimausoireita pystyyn noustessa.

Lampela toteaa, että yksilöllisen yleisarvion tekeminen ikääntyneen voinnista ja hänen lääkityksensä kriittinen arviointi on oleellista, koska lääkkeiden vaikutukset voivat vaihdella yksilöllisesti paljonkin fyysisten muutosten ja monien sairauksien vuoksi. Lääketutkimukset tehdään myös useimmiten nuoremmissa ikäryhmissä.

Lampelan väitöskirja Improving pharmacotherapy in older people: a clinical approach (Lääkehoidon parantaminen iäkkäillä – kliininen lähestymistapa) tarkastetaan 14. kesäkuuta Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa.

ERJA ELO