Suuren geneettisen riskin potilaat sairastuvat sepelvaltimotautiin noin 70 prosenttia todennäköisemmin kuin geneettisesti vähiten alttiit.

Tuoreen tutkimuksen perusteella sydänsairauksien vaaraa lisäävien geenimuotojen avulla voidaan selvittää, ketkä potilaat saavat suurimman hyödyn statiinilääkkeistä. Tällaisia riskigeenimuoto on tunnistettu viime vuosina useita.

Tutkimuksessa käytettiin 27 geenivariantista laadittua geenimerkkipaneelia, jonka avulla tutkijat pystyivät jakamaan osallistujat korkean, matalan ja kohtalaisen geneettisen sepelvaltimotautiriskin ryhmiin.

Geenitestien perusteella erittäin sairastumisalttiit osallistujat sairastuivat sepelvaltimotautiin noin 70 prosenttia todennäköisemmin kuin geneettisesti vähiten alttiit.

Suuressa geneettisessä sepelvaltimotautivaarassa olevat myös hyötyivät statiineista huomattavasti todennäköisemmin kuin pienen geneettisen riskin ryhmäläiset. Yhteydet havaittiin riippumatta sepelvaltimotaudin perinteisistä riskitekijöistä.

Tutkijat laskivat, että estääkseen yhden sepelvaltimotautioireen kymmenen vuoden aikana pienen geneettisen riskin ryhmäläisistä pitäisi lääkitä noin 60, mutta suuren riskin ryhmäläisistä vain runsaat 20. Ero on huomattava.

Tulokset ovat erittäin kiinnostavia ja osoittavat geenitestien auttavan tunnistamaan, ketkä potilaat saavat statiineista parhaan hyödyn, mutta myös keille lääkkeistä on todennäköisesti vähiten apua. Tulokset pitää vielä varmistaa lisätutkimuksissa ennen kuin testeistä on käytännön terveydenhuoltoon.

Tutkimus perustuu 48 000 potilaan tietoihin viidestä eri tutkimuksesta. Tulokset julkaistiin arvostetussa Lancet-lehdessä.

Lisää aiheesta