Lääkehoidon kokonaisarviointi tehtiin 17 vuotta sitten onnettomuudessa pahoin loukkaantuneelle, 51-vuotiaalle miehelle. Arviointi tehtiin miehen runsaan lääkemäärän vuoksi.

Onnettomuuden seurauksena mies kärsi toispuoleisesta halvauksesta. Hänellä oli myös keuhkoahtaumatauti ja hän käytti katetria.

Mies oli aiemmin käyttänyt alkoholia ja lääkkeitä väärin. Hän tupakoi noin askin päivässä. 

Sama lääkitys oli jatkunut lähes 10 vuotta, joten annosmuutokset tuli tehdä maltillisesti.

Miehen vaivana olivat epäselvän puheen lisäksi toistuvat hengenahdistukset, joiden vuoksi hän välillä joutui sairaalaan.

Tupakoinnin lopettaminen ei ollut onnistunut yrityksistä huolimatta.

Miehen lääkkeillä oli merkittäviä yhteisvaikutuksia keskenään ja myös tupakan kanssa.

Tupakointi nopeuttaa astmalääke teofylliinin poistumista elimistöstä, joten vaikutuksen saamiseksi saatettiin miehen kohdalla tarvita suurempaa annosta.

Toisaalta teofylliini voi piristää ja viedä esimerkiksi aggressiivisen käytöksen hillitsemiseen tarvittavan loratsepaamin väsyttävää vaikutusta.

Jos teofylliinistä ei yhteisvaikutusten vuoksi saatu miehen kohdalla riittävästi tehoa, sen lopetusta oli mielekästä harkita.

Psykoosilääke levomepromatsiinin, astmalääke salmeterolin, mielialaa kohottavan sitalopraamin ja rauhattomuuta helpottavan ketiapiinin yhteiskäyttö lisäsi riskiä sydämen johtumisajan (QT-aika) pidentymiseen, mitä olisi voitu pienentää esimerkiksi laskemalla levomepromatsiinin, sitalopraamin tai ketiapiinin annosta.

Näihin lääkkeisiin ei kuitenkaan haluttu tehdä muutoksia miehen mahdollisen aggressiivisen käytöksen vuoksi.

Nukahtamislääke tematsepaamia hän ei ollut enää kuukauteen tarvinnut, joten se lopetettiin toistaiseksi.

Miehen kolesterolilääkityksen tarvetta pohdittiin. Ottoajankohtakin oli iltapäivässä, vaikka sen olisi tullut olla selvästi illalla.

Potilas suhtautui varauksella iltalääkityksiin tehtäviin muutoksiin, joten lääkkeen lopetus oli järkevämpää kuin yrittää lisätä se iltalääkkeisiin.

Miehellä oli sekä alfutsosiini helpottamassa katetrointia että metenamiini vähentämässä virtsatietulehduksia. Lääkkeitä oli yritetty vähentää, mutta silloin kipu virtsateissä oli lisääntynyt.

Flixonase oli tullut käyttöön ylähengitysteiden limakalvotulehduksen vuoksi, mutta jäänyt vahingossa säännölliseen käyttöön, joten sen käyttö lopetettiin.

Seuranta

Potilas oli joutunut pian lääkehoidon kokonaisarvioinnin jälkeen sairaalaan keuhkojen kunnon heikentymisen vuoksi.

Siellä tiotropium oli vaihdettu hengitettävään yhdistelmävalmisteeseen.

Muuten lääkelopetukset olivat onnistuneet hyvin.

Lääkehoidon kokonaisarviointi oli potilaasta mielenkiintoinen asia, ja hänestä oli tärkeää saada keskustella lääkityksestään kaikessa rauhassa.

LÄÄKITYSKORTTI

Lisää aiheesta