Lapsuuden apteekkimuistot

OLIN viime viikolla lounaalla toisen entisen syntyperäisen vaasalaisen kanssa. Puhuimme ajankohtaista apteekkiasiaa, mutta muistelimme myös menneitä. Lounas sujui mukavissa merkeissä.

Meillä oli täysin yhtenevä käsitys siitä, mitä sana apteekki tuo mieleen. Meille se on sama asia kuin Vaasan Kirkkoapteekki. Huolimatta siitä, että me molemmat olemme asuneet jo yli puolet elämästämme muualla kuin Vaasassa ja varmasti käyttäneet usean muun apteekin palveluja huomattavasti enemmän kuin Vaasan Kirkkoapteekin, oli mielikuva apteekista muuttumaton lapsuuden ajoilta.

Lounaskumppanini muisti erinomaisen tarkasti kuka oli missäkin vaiheessa toiminut kunkin vaasalaisen apteekin apteekkarina. Minulla muistikuvat olivat enemmän lapsen näkökulmaan rajautuvia.

Muistan, että käynti apteekissa oli aina hyvin vakava tapahtuma. Jos joku perheestämme oli sairas, mikä yleensä tarkoitti minua tai pikkuveljeäni, käytiin apteekissa. Äidin tai isän en muista lapsuudessani sairastaneen ollenkaan. Lapsen näkökulmasta vanhemmat olivat aina terveitä.

Ihan pienenä en päässyt mukaan apteekkimatkoille ja jos pääsin, jouduin monesti odottamaan autossa. Pienenä poikana tähyilin auton ikkunasta Vaasan Kirkkoapteekin suurta ja juhlavaa rakennusta. Kyseinen apteekki nimittäin toimii omassa historiallisessa rakennuksessaan.

Suurinta juhlaa oli se kun pääsin isän mukana sisään Kirkkoapteekkiin. Apteekissa oli aivan oma juhlava tuoksunsa ja arvokas ilmapiiri. Ne tekivät lähtemättömän vaikutuksen pieneen vaasalaispoikaan.

Luonnollisesti apteekkimatkan kohokohta oli se, että sain Apteekin Salmiakkia. Sen makua en koskaan unohda. Maun muistamista toki auttaa se, että olen aika ajoin maistanut aikuisenakin Apteekin Salmiakkia.

Vaasan Kirkkoapteekki toimii yhä perinteitä kunnioittaen entisessä toimitilassaan. Sen palvelu ja apteekki sisältä on toki modernisoitu vastaamaan tämän päivän suomalaisten odotuksia. Se on hieno apteekki.

Ilkka Oksala

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.