Valikoituja faktoja

PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA julkisti kesäkuun puolivälissä teettämänsä selvityksen lääkehuollon kehittämistarpeista.

Selvitys tukee vahvasti päivittäistavarakaupan tavoitteita, vaikkakin mukana oli myös ajankohtaisen lääkepolitiikan analyysiä.

Työryhmän kunniaksi on sanottava, että mukana oli myös hyvä analyysi lääketaksan kehittämisestä nykyistä vähemmän lääkkeen hinnasta riippuvaksi – jotakuinkin samaan tapaan kuin Apteekkariliitto on jo aiemmin esittänyt. 

LÄÄKEPOLIITTISESSA ANALYYSISSÄÄN selvitys on kuitenkin kovin yksipuolinen ja faktoiltaan kovin tarkoitushakuinen.

Esimerkiksi käy vertailu Pohjoismaiden apteekkipalkkioista. Suomesta mukaan on otettu valtion osuuden eli apteekkiveron sisältävä summa, ja muista Pohjoismaista mukaan on napattu summa, joka ei sisällä niissä apteekkipalkkioita nostavia alennuksia sisäänostohinnoista.

Vertailuun on siis valittu luvut, jotka eivät ole keskenään vertailukelpoiset, eivätkä varsinkaan kerro apteekkijärjestelmästämme mitään.

Selvitykseen valitut luvut luovat mielikuvaa siitä, että Suomessa apteekkikatteet olisivat moninkertaiset naapurimaihin verrattuna.

Näin käy, jos katkaisee vaaka-akselin 500 euroon ja valitsee vertailtavaksi luvut, jotka eivät ole sisällöltään samat. Alla siis PTY:n selvityksessä ollut kuva:

Kuva muuttuu kuitenkin huomattavasti, jos tarkasteluun otetaan mukaan myös yli 500 euroa maksavat lääkkeet, Suomen osalta keskimääräinen 6,9 prosentin apteekkivero sekä Ruotsin ja Norjan osalta apteekkien saamat alennukset tukkuhinnoista.

Koska saadut alennukset ovat liikesalaisuuksia,  joten alla olevassa, korjatussa kuvaajassa on oletettu, että alennus on 5 prosenttia. 

Kannattaa lisäksi muistaa, että apteekki ei koskaan itse päätä lääkkeestä saatavaa katetta, vaan se määritellään valtioneuvoston päätöksessä lääketaksasta.

Lupajärjestelmä ja apteekin katteen määräytymismekanismi ovat toisistaan erilliset. Jos apteekin katteeseen halutaan vaikuttaa, se tehdään lääketaksaa muuttamalla.



TYÖRYHMÄN NÄKEMYKSEN MUKAAN apteekki ja yksityinen terveydenhuolto ovat keskenään samassa asemassa – tuli sotea tai ei.

Terveydenhuoltojärjestelmämme perustuu kuitenkin jatkossakin julkiselle järjestämisvastuulle, jossa julkisella toimijalla on velvollisuus huolehtia siitä, että terveyspalveluita on saatavilla kaikkialla maassa, ja paikata mahdollisia aukkokohtia.

Kansalaisten yhdenvertaisuus palveluiden saatavuudessa on ollut yksi keskeisimpiä kysymyksiä koko uudistuksessa.

Apteekkipalveluissa tilanne on täysin toinen – ei ole mitään julkista järjestäjää, eikä ole mitään julkista toimijaa, joka tuottaisi apteekkipalveluita avohuollossa, vaan Fimea omilla lupapäätöksillään vastaa siitä, että palveluita on saatavilla kattavasti koko maassa.

Alueellisen ohjauksen tavoitteena on huolehtia nimenomaan kansalaisten yhdenvertaisuudesta.

APTEEKKITOIMINTAA kannattaa uudistaa, mutta uudistamisen soisi perustuvan ymmärrykselle järjestelmän toimintamekanismeista ja niiden tasapuolisesta huomioimisesta keskustelussa.

Kirjoittaja on Apteekkariliiton toimitusjohtaja.

Apteekkariliiton uudistusesitykset löydät täältä > 
Professori, OTT Petri Kuoppamäen kilpailuoikeudellisen arvioinnin lääkkeiden vähittäisjakelusta löydät täältä >