Digisyrjäytyneet

PÄÄTTÄJÄT JA YHTEISKUNNAN aktiivit käyvät vilkasta keskustelua Twitterissä ja Facessa. Moni mielipide muovautuu ja uutinen syntyy näiden keskustelujen pohjalta. Samaan aikaan valtava joukko kokeneita ja näkemyksellisiä suomalaisia on tämän keskustelun ulkopuolella. Miten he saavat äänensä kuuluviin?

Keskustelin iäkkään tuttavan kanssa, joka on aktiivinen, ajatteleva ja ajassa kiinni. Yllättäen hän sanoikin, että kokee, että nyt aika on ajanut hänen ohitseen. Hän ei enää ymmärrä, mitä puhutaan. Ei sitä, mitä nuoret juttelevat tai oikeastaan muutkaan. Mediassakin puhutaan asioista, joita hän ei ymmärrä. Tämä oli jollain tavalla hänelle merkki siitä, ettei enää ole yhteiskunnan täysvaltainen jäsen.

Palvelujen ja asioinnin siirtyessä yhä enemmän verkkoon odotetaan, että ihminen on myös itse vastuussa tiedon hankinnasta. Löytyyhän jo nyt esimerkiksi sairauksien hoidosta, lääkkeistä ja terveydestä paljon tietoa ja mielipiteitä. Isompi ongelma on tiedon laatu ja oikeellisuus.

Terveydenhuollon ammattilaisten tehtäväksi jäänee väärien käsitysten oikominen sekä asiakkaiden tukeminen ja ohjaaminen oikeaan hoitoon. Samalla pitäisi tunnistaa ne kansalaiset, jotka haluavat tai tarvitsevat edelleen palvelua ja tietoa ihmiseltä ihmiselle.

Itse uskon, että tällä hetkellä on hyvin nopeasti syntymässä uudenlainen yhteiskunnasta syrjäytyneiden joukko. He eivät aina saa tarvitsemaansa tietoa, eivätkä pysty hoitamaan asioitaan niin kuin yhteiskunta edellyttäisi. Heille QR-koodit, Twitterit ja chatit ovat hepreaa. Samalla syntyy varmasti uusi verkkoavustajien ammattikunta, joka auttaa verkkoasioinnissa.

Katariina Kalsta
Kirjoittaja on proviisori ja Apteekkariliiton Brand Manager.