Tekniikan armoilla

TIETOTEKNIIKKA on tullut arkeemme hyvin lyhyessä ajassa. Aloittaessani ala-asteen pienessä kyläkoulussa vuonna 1993 tietokone löytyi vain vauraista perheistä. Sen käyttö rajoittui koulun vuosilehden puhtaaksikirjoittamiseen.

Yliopisto-opiskelujeni alkuun mennessä asioiden hoitaminen ja tiedonhaku olivat siirtyneet internetiin. Ilmoitustaulut ja kalvosulkeiset olivat jäämässä historiaan. Sama mullistus on tapahtunut apteekissa. Sähköpostista ja internetistä on tullut tärkeimmät työkalut asioiden hoitamisessa. Kirjat ovat lähinnä hyllynkoristeita ja reseptitkin alkavat olla jo sähköisiä.

AIKA AJOIN huomaan pohtivani, missä vaiheessa olemme liian riippuvaisia tietokoneista. Kun Iisalmessa otettiin käyttöön sähköistä reseptiä pari kuukautta sitten, käsinkirjoitettujen reseptien määrä ryöpsähti hetkellisesti pilviin terveyskeskuksen tietojärjestelmäkatkosten vuoksi.

Sähkökatkot ja nettiyhteyksien häiriöt muistuttavat siitä, että täytyy varautua myös tilanteisiin ilman tekniikkaa. Silloin tarvitaan puhelinyhteyksiä, vanhan ajan Pharmaca Fennicoita, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea maalaisjärkeä.

Tietojärjestelmien kehittymisen myötä lääkehuollossa on jäänyt pois monta päällekkäistä kirjoitusvaihetta. Reseptinkirjoitus, tiedonsiirto ja tietojen arkistointi tapahtuvat puoliautomaattisesti sekä lääkärin vastaanotolla että apteekissa.

Eittämättä tekniikka on helpottanut ja tehostanut arkeamme huomattavasti. Se on kuitenkin tarkoitettu vain apuvälineeksi arkeen, ei hallitsemaan sitä. Sujuva työnteko lamautuu varmuudella, jos työvälineenä ovat monimutkaiset ja keskenään erilaiset ohjelmistot, miljoonat salasanat sekä toimimattomat laitteet ja yhteydet.

ARVOSTAN APTEEKKITYÖSSÄ eniten aitoja asiakaskontakteja, erityisesti kahdenkeskistä hetkeä tiskillä reseptinkirjoituksen jälkeen. Varsinkin pienemmässä apteekissa asiakkaista tulee helposti tuttuja. Työntekijä muistaa asiakkaan ja hänen sairaushistoriansa pidemmältä ajalta ja oppii psykologisen silmänsä avulla vetämään oikeista naruista. Tietokoneet ovat apuna lääkeneuvonnassa, mutta kaikkea ne eivät voi korvata.

Terveydenhuollossa on pystytty tietotekniikan avulla lisäämään asiakaskontaktien määrää ja niihin käytössä olevaa aikaa. Vapautunut resurssi pitäisi kohdistaa asiakaskontaktin kehittämiseen ja lääkehoidon onnistumisen varmistamiseen. Muutoin saatu hyöty menetetään.

Uusia tietoteknisiä innovaatioita kehitettäessä ja käyttöönotettaessa pitäisi pitää mielessä niiden helppokäyttöisyys, varma toiminta sekä tarkoituksenmukaisuus. Itsetarkoitus ne eivät saa olla.

Jani Rönkkö

Kirjoittaja työskentelee proviisorina Iisalmen Kirkkopuiston apteekissa.