Kiihtyykö viitehintajärjestelmän hintakilpailu?

USEIMMISSA EU-MAISSA KÄYTÖSSÄ OLEVAT viitehintajärjestelmät poikkeavat toisistaan, mutta niissä kaikissa on luotu mekanismeja, jotka lisäävät patentista vapautuneiden lääkkeiden välistä hintakilpailua ja kannustavat potilaita valitsemaan edullisen valmisteen.

Suomessa viitehinnat määritellään neljä kertaa vuodessa, jolloin lääkeyritykset ilmoittavat pakkauskohtaiset tukkuhintansa, toistensa hinnoittelusta tietämättä.

Jos edullisin valmiste on ainoana hintaputkessa, saa se tavallaan ”yksinmyyntioikeuden” kahdeksi viikoksi ennen kuin muut yritykset voivat laskea hintansa hintaputkeen. Tämä on viitehintajärjestelmän keskeisin hintakilpailua edistävä mekanismi.

TANSKASSA HINTAKILPAILU TAPAHTUU kahden viikon välein ja Ruotsissa kerran kuukaudessa. Tämän jälkeen apteekit toimittavat pääasiassa vain edullisinta valmistetta.

Suomessa käytännössä kaikki rinnakkaisvalmisteet ovat hintaputkessa vähintään kymmenen kuukautta vuodesta, joten potilaat voivat yleensä jatkaa saman valmisteen käyttöä, jolla he ovat aloittaneet lääkityksen. Tämä on tärkeää varsinkin monilääkityspotilaille ja vanhuksille.

Suomen hintaputkijärjestelmässä onkin pystytty yhdistämään kova hintakilpailu muita pohjoismaita parempaan toimitusvarmuuteen ja hoitomyöntyvyyteen. Ruotsin TLV:n hiljattain tekemän 16 maan hintavertailun mukaan Suomessa rinnakkaislääkkeiden tukkuhinnat olivat kuudenneksi halvimmat.

Vuoden 2009 kaltaista halpuuttamista ei ole odotettavissa.

SUOMESSA MONEN VALMISTEEN hintataso on ollut kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen alhainen – erityisesti kun huomioidaan markkinamme pienuus – joten esimerkiksi kolesterolilääkkeiden hinnat ovat nousseet aallonpohjasta.

Vuoden 2016 alusta uusien rinnakkaislääkkeiden tulee olla vähintään 50 prosenttia alkuperäisvalmistetta edullisempia, viitehintajärjestelmässä olevien alkuperäisvalmisteiden enimmäistukkuhinnat lasketaan rinnakkaisvalmisteiden enimmäistukkuhintojen tasolle ja apteekeille tulee velvollisuus kertoa potilaalle toimitushetkellä tosiasiallisesti halvimmasta vaihtokelpoisesta lääkkeestä.

Hintakilpailun voi siis olettaa jälleen kiihtyvän, mutta mitään vuoteen 2009 verrattavaa halpuuttamista ei ole odotettavissa, koska yleinen hintataso on jo hyvin alhainen.

Jos ja kun rinnakkaislääkkeillä halutaan saavuttaa säästöjä ja liikkumavaraa lääkekorvausjärjestelmään, huomiota tulisi kiinnittää rinnakkaislääkkeiden hintojen sijaan volyymin kasvattamiseen.

Tutkimusten mukaan rinnakkaislääkkeiden hinnat ovat myös edullisimpia maissa, joissa rinnakkaislääkkeitä käytetään paljon.

Kirjoittaja on Rinnakkaislääketeollisuus ry:n toiminnanjohtaja.