Pistoa kerrakseen!

NÄIN LOPPUKESÄSTÄ ampiaiset käyvät vauhkona. Kuningattaren siirtyessä alavammille metsästysmaille, rivityöläisen elämältä putoaa pohja.

Muuttunut elämäntilanne purkautuu havaittavana negatiivisena energiana ihmislajin edustajia kohtaan.

SAIN OMAN PISTONI eräänä elokuisena päivänä, kun apteekkiin asteli ampiaisen pistämä vanhempi rouvashenkilö. Rouva kertoi heti, että on allerginen ampiaisille.

Ohjasin hänet istumaan tuolille, jossa hän nappasi laukustaan kortisoniannoksen ja Epipenin.

Rouva ilmoitti olevansa toimintakyvytön ja pyysi minua pistämään kynän hänen reiteensä. Oli kuulemma jo kerran aiemmin vastaavassa tilanteessa toimitettu helikopterilla sairaalaan.

Lievästi tarinasta ahdistuneena luin pikaisesti Epipenin käyttöohjeen pakkauksen sivusta ja poistin korkin.

Pyysin rouvaa nostamaan hameenhelmaansa, tähtäsin ulkoreiteen ja ilmoitin, että kohta pistää hieman.

Ja pistihän se – vaan ei häntä.

SIIRSIN KATSEENI peukalooni, jonka läpi törrötti nyt viisisenttinen neula. Totesin, että nyt ei mennyt ihan nappiin.

Adrenaliiniryöppyä odotellen vetäisin neulan pois peukalosta. Rouva kaivoi laukustaan toisen kynän, joka hänellä luojan kiitos oli mukana.

Kokeilin käyttää kynää tällä kertaa toisinpäin, ja sehän sujui oikein mallikkaasti. Sain rauhoiteltua rouvaa ja suosittelin häntä vielä ottamaan antihistamiinia suun kautta.

Sillä välin työkaverini soitti ambulanssin ja toi samalla paperia, jolla sain tyrehdytettyä oman vuotavan peukaloni.

Parin minuutin päästä lanssihenkilöstö otti tilanteen haltuunsa. Myöhemmin päivällä kuulin, että rouvalla oli kaikki hyvin ja hänen tilansa oli vakaa.

MITÄ TÄSTÄ OPIMME? Ainakin sen, että jokainen tämän tarinan lukenut osaa työntää Epipenin ORANSSI pääty (se peukalopainikkeen näköinen) edellä sivureiteen.

Emeradea en ole vielä kokeillut, se on sitten asia erikseen.

Kirjoittaja työskentelee osa-aikaisena farmaseuttina Farmanian asiakasapteekeissa pääkaupunkiseudulla, opiskeluiden ohessa.