Yksi tarina: Vuosi apteekkarina ja kolme murtoa
Rikollisuus Yksi tarina 03.06.2015 09:00 INKERI HALONEN VAALAN KUVA JA KODINKONE
Vaala on hieno paikkakunta asua ja elää, mutta valitettavasti virkavaltaa on vähennetty ja sekakäyttäjien hoitosuhteet ovat retuperällä koko Suomessa, apteekkari Marja Mikkonen sanoo.
Marja Mikkonen aloitti Vaalan apteekkarina helmikuussa 2014. Pian sen jälkeen apteekkiin murtauduttiin kolmesti.
Näin Mikkonen kertoo kokemuksistaan:
"Kun aloitin Vaalan apteekkarina, asensin ensi töikseni pääoveen kalterit, kuten vakuutusyhtiö vaati.
Ensimmäisen murron jälkeen asensimme kamerat. Toisen murron jälkeen tilasimme kalterit kaikkiin kahteenkymmeneen ikkunaan. Lisäksi järjestelimme reseptilääkevaraston myynnin mukaiseen järjestykseen, mikä osaltaan pienensi lääkehävikkiä.
Kolmannen murron jälkeen lisäsin ulko-oveen murtokalvon ja kaltereita vahvistettiin. Hankin myös ryöstöhälyttimen. Nyt sitten olemme apteekissa kaltereiden takana, vaikka sinne kuuluisivat aivan muut henkilöt.
Minulla on sopimus vartiointiliikkeen kanssa, mutta heidän saapumisensa voi kestää jopa tunnin. Sinä aikana murtomiehet saavat rauhassa temmeltää. Poliisia Vaalassa ei ole."
Kehitystyöt viivästyivät
"Ensimmäinen murto oli varhain vappuaamuna, joten saimme siivota paikat rauhassa.
Toisella kerralla jouduimme pitämään apteekin murron takia kiinni koko päivän. Kolmannella kerralla murtautujat tulivat ovesta lasin ja kaltereiden läpi kahdeksalta lauantai-aamuna. Apteekki saatiin aukaistua asiakkaille parin tunnin kuluttua.
Jokaisella kerralla haettiin huumaavia lääkkeitä reseptilääkelaatikosta, ja jokaisella kerralla saalis pieneni. Koneita tai muuta omaisuutta ei enemmälti onneksi hajotettu!
En odottanut aivan tällaista alkua uralleni. Olin suunnitellut erilaisia kehitystöitä apteekissa, mutta ne viivästyivät, kun aika kului murtojen selvittämiseen ja kaltereiden asennuksiin."
Mistä tämä häpeän tunne?
"Kolmannen murron tekijät tuomittiin hiljattain. Kaksi muuta keikkaa on selvittämättä, vaikka tekijöistä on epäilyjä.
Taloudellista menetystä on tullut, puhumattakaan henkisestä väsymisestä.
Välillä olen tuntenut häpeää siitä, että näin on käynyt. Hullua, koska en ole siihen voinut vaikuttaa. Vakuutusyhtiö on osan korvannut, mutta tuomituilta en usko saavani mitään.”
Lue lisää apteekkimurroista ja -ryöstöistä tällä viikolla ilmestyvästä Apteekkarilehdestä.
Aiheesta myös
Arkisto
