Proviisori Katja Pajulan väitöskirjatutkimuksen mukaan huonosti liukeneva lääkeaine voidaan räätälöidä paremmin liukenevaan ja vaikuttavaan muotoon laskentamenetelmien avulla.

Valtaosa uusista lääkeaineista on erittäin tehokkaita, mutta huonon liukenevuuden takia niiden vaikutus voi jäädä heikoksi. Tämä voi jopa estää lääkeaineen pääsyn markkinoille.

Lääkeaineen liukenemista elimistössä voidaan parantaa useilla menetelmillä. Eniten liukenemista lisää lääkeaineen kiderakenteen muuttaminen epäjärjestäytyneeksi eli amorfiseksi.

Pajulan väitöstutkimus osoitti, että hyödyntämällä laskentamenetelmiä, jotka ennustavat lääke- ja apuaineen sekoittuvuutta toisiinsa, amorfiselle lääkeaineelle on mahdollista löytää stabiloiva apuaine nopeasti ja luotettavasti suurista apuainekirjastoista.

Näin voidaan valita laboratoriotestauksiin ainoastaan ne apuaineet, jotka laskentamenetelmien perusteella lisäävät amorfisen lääkeaineen säilyvyyttä.

Helsingin yliopiston teollisuusfarmasian professori Annen Jupon mukaan Pajulan tutkimuksella on saavutettu selkeästi uutta tietoa lääkekehityksen tueksi.

– Etenkin jos tutkimusta jatketaan apuaineilla. Nyt tutkittavina aineina on ollut vain vaikuttavia aineita.

Juppo toimi Pajusen vastaväittäjänä.

Lisää aiheesta