U-käännös: Moni apteekin ulkopuolella työuraa tehnyt haaveilee paluusta tiskin taakse, mutta epäilee, riittävätkö taidot enää apteekkityöhön. Farmaseutti Susanna Nyström kaipasi apteekista ennen muuta oman alan työyhteisöä.

Farmaseutti Susanna Nyström katselee hymyillen työkaverin askartelemaa sydäntaulua apteekin kahvihuoneessa. Kaksitoista vuotta sairaala-apteekissa työskennellyt Nyström aloitti työt Pasilan apteekissa vuosi sitten, ja sai mitä kaipasi eniten, työyhteisön.

Nyström hakeutui sairaala-apteekkiin heti valmistuttuaan farmaseutiksi vuonna 2007. Sairaalamaailma kiehtoi lähihoitajataustaista farmaseuttia, ja halu kehittää ammatillista osaamista oli kova.

Viime keväänä Nyström huomasi kuitenkin voivansa huonosti. Kahdeksasta neljään -rytmi uuvutti. Viimeinen niitti arkkuun oli sairaalassa voimaan tullut työaikamuutos. Työpäivä piteni puolella tunnilla, kun ruokailua ei enää laskettu työajaksi.

– Se väsytti minut totaalisesti. Tuntui että teen vaan töitä ja käyn välissä kotona. Viikonlopuksi kasautui kaikki kotihommat, vaikka silloin olisi pitänyt olla sitä vapaata aikaa.

Osastofarmaseutin työ sairaalassa oli yksinäistä. Lääkehuoneessa purkkien keskellä hääräilevä farmaseutti koki olevansa sairaalamaailman outolintu. Kontaktit muihin ihmisiin olivat lähinnä ammatillisia kysymyksiä lääkehoitoon liittyen, ja palautetta tuntui tulevan vain, kun jokin oli pielessä.

Sosiaalinen Nyström koki, ettei ollut oma itsensä.

– Osaston kahvihuoneessa olin pihalla hoitajien jutuista, enkä sairaala-apteekin toimituspuolellakaan kokenut kuuluvani porukkaan. Kadotin itseni kokonaan sairaala-apteekissa. Halusin ihmisten ilmoille, halusin työyhteisön, hän tiivistää.

Susanna Nyström on huomannut jaksamisensa parantuneen työpaikan vaihdoksen myötä. Harrastuksillekin jää aikaa.

Kuin Liisa ihmemaassa itsehoitohyllyjen välissä

Nyströmin edellinen kokemus apteekkityöstä oli oppilasharjoittelusta, ajalta ennen e-reseptiä. Tiskin taakse paluu pelotti, mutta hän tsemppasi itseään.

– Ajattelin että olenhan sairaalassakin opetellut monta eri järjestelmää, ei sähköisen reseptin omaksuminen voi sen kummempaa olla.

Sähköisen reseptin oppimista helpotti, että Nyström sai aluksi perehtyä järjestelmään Länsi-Pasilan sivuapteekissa. Kotisairaanhoidon asiakkaiden reseptejä pystyi toimittamaan rauhassa ilman jännitystä. Nyt reseptintoimitus sujuu jo kutakuinkin samaan tahtiin kollegoiden kanssa.

Suurempi haaste paluussa oli apteekin valtavaan tuotevalikoimaan tutustuminen. Nyström kuvailee aluksi olleensa kuin Liisa ihmemaassa itsehoitohyllyjen välissä. Pieni paniikkikin iski tunnolliseen farmaseuttiin.

– Muut luki iltaisin romaaneja, minä luin kaiken maailman esitteitä ja tuoteselosteita.

Alkupaniikin jälkeen hän rauhoittui. Kaikkea ei pysty hetkessä oppimaan.

– Työyhteisö on tosi hyvin ymmärtänyt tilanteeni ja auttanut aina tarvittaessa, Nyström kiittelee.

Nyströmin aloittaessa työt lokakuussa Pasilan apteekki teki kovaa vauhtia muuttoa uusiin tiloihin Triplan kauppakeskukseen. Nyström sai olla alusta asti mukana rakentamassa uutta apteekkia ja pääsi hyvin mukaan porukkaan.

Aikaa myös harrastuksille

Henkisen hyvinvoinnin lisäksi Susanna Nyström on huomannut myös fyysisen jaksamisensa parantuneen työpaikan vaihdoksen myötä. Säännöllinen harrastaminen on vuorotyössä hankalampaa, mutta Triplan kuntosalille energinen farmaseutti pääsee juuri silloin kun haluaa.

Myöskään toisesta intohimosta, harrastajateatterista, ei ole tarvinnut luopua. Aiemmin näyttämölläkin esiintynyt Nyström puvustaa nykyään teatteriporukkaa.

– Se sopii hyvin vuorotyön kanssa, ei tarvitse olla jokaisessa harjoituksessa mukana, hän kuvailee.

Juttu on toinen osa kolmiosaisesta juttusarjasta, jossa kerrotaan farmasian ammattilaisten paluusta apteekkityöhön. Sarjan ensimmäisessä osassa omasta paluustaan kertoo Susanna Hautakangas.

Lisää aiheesta