Väestön ikääntyminen ei ehkä johda niin suureen palvelujen käytön kasvuun kuin yleisesti oletetaan, koska usein palvelujen käyttö keskittyy viimeisiin elinvuosiin eikä koko vanhuusikään.

Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö liittyy siihen, että henkilö on lähellä kuolemaa, ja missä määrin yleisesti hänen korkeaan ikäänsä.

Viimeisiä elinvuosiaan elävät käyttivät sairaalaa ja pitkäaikaishoitoa enemmän kuin heidän pidempään eläneet verrokkinsa. Erot olivat jopa moninkertaisia, erityisesti 70-79-vuotiaiden ikäryhmässä. Kotihoidon käytössä ei ollut selkeätä eroa viimeisiä elinvuosiaan elävien ja verrrokien välillä.

Tutkimusjoukkoon kuului 56 001 henkilöparia, jotka olivat saman ikäisiä, samaa sukupuolta ja asuivat samassa kunnassa. Heistä toinen (tutkittava) oli kuollut vuosina 2002 tai 2003, ja toinen (verrokki) eli vähintään kaksi vuotta pidempään kuin parinsa. Tutkittavat olivat 70-vuotiaita tai vanhempia. Tutkittavien ja verrokkien palvelujenkäyttöä verrattiin kahden vuoden ajalta (tutkittavien kaksi viimeistä elinvuotta).

Vanhukset olivat sairaalassa lähinnä viimeisinä elinkuukausinaan. Pitkäaikaishoidon tarve oli kahtena viimeisenä elinvuotena suurempi kuin samanikäisillä pitempään eläneillä verrokeilla. Nuorempia tutkittavien ryhmään kuuluneita hoidettiin enemmän sairaaloissa kuin vanhempia. Vanhemmat taas olivat yleisemmin pitkäaikaishoidossa. (CS)