Erityisesti haitallisimpien lääkeaineiden esiintyminen tulisi ottaa huomioon puhdistusmenetelmiä valittaessa.

Lääkejäämiä päätyy jäteveteen entistä enemmän. Väestön kasvu ja ikääntyminen kasvattavat lääkkeiden käyttöä, kaupungistuminen puolestaan lisää päästöjen paikallistumista.

Suomen ympäristökeskuksen, LUT-yliopiston ja Helsingin yliopiston laajassa tutkimushankkeessa testattiin lääkejäämien poistamiseen soveltuvia puhdistustekniikoita ja tunnistettiin vesiympäristölle haitallisimpia lääkejäämiä.

Tutkimushankkeessa käsitellyissä jätevesissä haitallisia pitoisuuksia havaittiin erityisesti antibiootti trimetopriimillä ja tulehduskipulääke diklofenaakilla. Myös sieni-infektioiden hoitoon käytettävän klotrimatsolin ja antipsykootti perfenatsiinin ympäristöpitoisuuksien arvioidaan ylittävän Suomessa haitattomat pitoisuudet, vaikka aineita ei ole meillä ympäristöstä mitattu.

– Monille lääkeaineille on vielä huonosti saatavilla analytiikkaa. Ympäristökuormituksen arvioinnissa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota muuntumistuotteisiin, jotka myös voivat olla sellaisenaan toksisia tai palautua ympäristössä takaisin aktiiviseen vaikuttavaan muotoon, kertoo Helsingin yliopiston dosentti, akatemiatutkija Tiina Sikanen.

Panokset päästölähteisiin

Lääkejäämien poistaminen on teknisesti tehokkainta alkuperäisillä päästölähteillä, kuten sairaaloissa, hoitolaitoksissa, kotitalouksissa ja lääketeollisuudessa, missä pitoisuudet ovat suurempia. Kunnallisen puhdistamon jätevedessä, lietteessä ja juomavedessä pitoisuudet ovat huomattavasti pienempiä. Lääkejäämien poistaminen alkuperäisillä päästölähteillä vähentää myös niiden päätymistä ympäristöön viemärivuotojen, pumppaamoylivuotojen tai ohijuoksutusten yhteydessä.

Jäteveden puhdistustekniikoista lääkejäämien poistamiseen soveltuvat hapetus, kalvosuodatus ja adsorptiomenetelmät. Koronapurkausmenetelmällä tehdyllä hapetuksella valtaosa lääkeaineista saadaan poistettua, mutta jäteveden kokonaisvaltaiseen puhdistukseen kalvosuodatus on lähes ainoa vaihtoehto.

– Kalvosuodatus nanosuodatus- tai käänteisosmoosikalvoilla poistaa lääkejäämien lisäksi myös bakteerit, virukset ja ravinteet, kertoo professori Mika Mänttäri LUT-yliopistosta.

Kustannustehokkainta on yhdistää eri menetelmiä, jolloin saavutetaan hyvä puhdistustulos kohtuullisin kustannuksin. Puhdistusmenetelmää valittaessa tulee kuitenkin kiinnittää huomiota erityisesti haitallisimpien lääkeaineiden esiintymiseen.

Eri tyyppisille päästölähteille, kuten hoitolaitoksille ja kotitalouksille tehdyt kuormitusarviot auttavat yrityksiä ja päätöksentekijöitä tulevaisuudessa kohdistamaan puhdistusmenetelmiä suoraan päästölähteille. Rakenteilla oleviin kohteisiin, kuten sairaaloihin, on mahdollista tehdä tilavarauksia, jotka tarvittaessa mahdollistaisivat jäteveden esikäsittelyn.

Kaikki keinot käyttöön

Tutkimushankkeen tulokset ja aktiivinen vuorovaikutus ovat lisänneet kuluttajien sekä lääkealan ja terveydenhuollon ammattilaisten ymmärrystä lääkeaineiden ympäristöriskeistä sekä lääkeaineiden päästöjen vähentämisen tarpeesta.

– Lääkeainepäästöjä, niiden ympäristöriskejä ja vähentämiskeinoja kartoittavat tutkimukset edistävät EU:n lääkeainestrategian kansallista toimeenpanoa, kertoo Hankkeen vastuullinen johtaja Tiina Nystén SYKE:sta.

Hän korostaa, että teknisten ratkaisujen rinnalla ympäristökuormitusta on tarpeen vähentää myös muilla ohjauskeinoilla, kuten lainsäädännöllä, suosituksilla ja ohjeistuksilla sekä tiedotuksella lääkejätteen asianmukaisesta käsitellystä ja tarpeettoman lääkinnän vähentämisestä.

Suomen ympäristökeskus, LUT-yliopisto ja Helsingin yliopisto yhteistyökumppaneineen toteuttivat Business Finlandin ja useiden organisaatioiden tuella lähes nelivuotisen EPIC-hankkeen ”Lääkejäämiä sisältävän jäteveden puhdistuksen tehostaminen päästölähteillä ja lääkejätteen tehokkaampi käsittely”. 

Lisää aiheesta