Valelääkärin vastaanotolla

VALELÄÄKÄRI on ollut päivän puheenaiheena nyt jo viikon verran. Itse kuulin kaverin edesottamuksista ensimmäisen kerran jo syksyllä, kun Karjaan apteekkari soitti ja kertoi terveyskeskuksen kaoottisesta tilanteesta. Reseptit oli kirjoitettu miten sattuu, osa määrätyistä lääkkeistä oli oireisiin nähden ilmiselvästi vääriä eikä kukaan lotkauttanut ongelmille korvaansa. Apteekin ainoaksi mahdollisuudeksi jäi tarkistaminen, varmistaminen, korjaaminen ja joskus jopa keskustelu potilaan kanssa siitä, onko lääkitystä välttämätöntä aloittaa. Tällainen palaute ei sinänsä ole aivan ainutkertaista, vaikka tilanne Karjaalla olikin selvästi poikkeuksellisen kärjistynyt. Noviisi on noviisi, jokaisessa ammattikunnassa. Mieleen ei edes juolahtanut, että kysymyksessä olisi huijari.

Apteekeissa on pakko puuttua lääkemääräyksiin, jos niissä on epäselvyyksiä tai varmistamisen tarvetta. Yleensä yhteistyö toimii hyvin, mutta jotkut lääkärit kokevat apteekin kyselyt kritiikkinä ammattitaitoaan kohtaan. Silloin saa kynsilleen niin että rapsahtaa. Pienen pelon, suuren kunnioituksen ja kollegiaalisuuden ilmapiirissä ongelmia hyssytellään helposti vielä silloinkin, kun niihin olisi jo vahvat perusteet puuttua. Se ei lopulta ole kenenkään edun mukaista.

Lääkäreitä edustavat tahot ovat suhtautuneet ihmeellisen viileästi arvioihin, joiden mukaan huijarin potilastyö on sujunut mallikkaasti eikä kuukausien puoskarointi ole aiheuttanut merkittävää vaaraa potilasturvallisuudelle. Itselläni kyllä keitti melkoisesti jo ensimmäisenä paljastuspäivänä, kun joku vs. kunnallinen terveyspäällikkö kertoi TV-uutisissa iloisesti hymyillen valelääkärin olleen erittäin pidetty sekä potilaiden että työtovereiden keskuudessa, eivätkä hänen tehtävänsä vuodeosastolla vaarantaneet potilasturvallisuutta, koska hän vain arvioi lääkehoitoja. Ja nyt on jo tiedotettu, että huijarin hoitovastuulla olleet 550 potilasta on hoidettu asianmukaisesti – vain pari henkilöä täytyy varmuuden vuoksi tutkia uudestaan.

Mitä näillä argumenteilla haetaan? Vältellään virkavirhesyytteitä, rauhoitellaan potilaita vai peitellään terveydenhuoltomme alennustilaa? Jotain täytyy olla pahasti pielessä sellaisessa järjestelmässä, joka ei pysty valvomaan toimintansa laatua edes sen keskeisimmiltä osiltaan. Kaiken järjen mukaan hälytyskellojen olisi pitänyt soida muuallakin kuin vain apteekissa.

Vai ovatko terveyskeskuksia kuormittavat potilaatkin valesairaita, jotka saavat avun jo sillä, että tapaavat lääkäriksi pukeutuneen ystävällisen henkilön, jolla on aikaa kuunnella? Kuinka suuren osan jonoista voisi menestyksellisesti hoitaa muulla kuin lääkärityövoimalla? Paljastiko valelääkäri vahingossa terveydenhuoltomme tarkimmin vaalitun salaisuuden?

Sirpa Peura

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja.