Väitös: Verenpaineen hoito ontuu

Kohonneen verenpaineen hoitoon käytettävien lääkkeiden valinnan tulisi olla rationaalisempaa.

Lääketieteen lisensiaatti Teemu Aholan väitöstutkimuksen mukaan verenpainelääkkeiden valinnassa tulisi tarkemmin huomioida potilaan liitännäissairaudet sekä muut sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät.

Aholan tutkimuksessa beetasalpaajia käytettiin suhteellisesti eniten muihin verenpainelääkkeisiin verrattuna. Yllättävää oli, että jopa ”uudemmille” verenpainepotilaille määrättiin ensilinjan lääkkeenä useimmiten beetasalpaaja, vaikka ehdotonta lääketieteellistä perustetta sen valinnalle ei ollut.

Tutkimuksen mukaan verenpainelääkkeiden liian vähäinen käyttö ja verenpaineen hoitotavoitteessa olevien pieni osuus ovat edelleen huolestuttavia. Hoitotavoitteen saavuttaisi kaksi kolmesta, jos painetason 140/90 (mmHg) ylittävien hoitoa tehostettaisiin yhdellä tai tarvittaessa kahdella verenpainelääkkeellä. Lääkehoidon tehostaminen vähentäisi samalla hoidossa olevien aivohalvauksia runsaalla neljännekselle (28 %) ja sydäninfarkteja viidenneksellä (21 %) verrattuna 2000-luvun alun tilanteeseen.

Perjantaina (24.5.) tarkastettavassa väitöskirjassa selvitettiin kohonneen verenpaineen hoidon lääkevalintoja ja -yhdistelmiä vuosina 2000–2006 suhteessa kansallisiin ja kansainvälisiin hoitosuosituksiin. Lisäksi selvitettiin verenpaineen lääkehoidossa ja liitännäissairauksissa tapahtuneita muutoksia erilaisissa potilasryhmissä.

TIINA KUOSA