Uudet lääkehoidot ja riskin jakaminen

LÄÄKEALAN TOIMIJOIDEN yhteistyönä on valmisteltu kansallinen lääkestrategia: Lääkepolitiikka 2020, Kohti tehokasta, turvallista, tarkoituksenmukaista ja taloudellista lääkkeiden käyttöä.

Ohjelmakausi on puolimatkassa. Ohjelman keskeinen viesti on mitä ajankohtaisin: laadukas, ajanmukainen, kustannusvaikuttava ja kohtuuhintainen lääkehoito kaikille sitä tarvitseville.

ELÄMME MIELENKIINTOISIA aikoja, kulunutta sanontaa lainatakseni.

Toimintaympäristö on murroksessa. Vireillä on SOTE:a, monikanavarahoituksen yksinkertaistamista, asiakkaiden valinnanvapautta sekä lääkesäästöjä.

Myös Euroopassa tapahtuu. Komissio haluaa vahvistaa lääkealan toimintaedellytyksiä Euroopassa, ja osana kokonaisuutta myyntilupaprosesseihin on kehitteillä ”adaptiivisia” malleja, joilla pyritään nopeuttamaan uusien lääkkeiden pääsyä markkinoille.

Vaikka muutokset koskevat myyntilupaprosesseja, vaikutukset ulottuvat korvattavuus- ja hintakysymyksiin.

Siirtyykö päätöksenteon painopiste odotuksiin ja toiveisiin oletetuista terveyshyödyistä?

UUTINEN EI OLE, että resurssimme ovat rajalliset. Uudistuva ja kallistuva lääkehoito haastaa rahoituksen kantokyvyn.

Muutama vuosi sitten Eurooppa hämmentyi erään lääkkeen hinnoittelusta ja sen käyttämisestä aiheutuvista budjettivaikutuksista vaikka lääkkeen terveyshyödyt toki tunnustettiin.

Tämä kirvoitti Euroopassa keskustelun lääkkeiden hintojen kohtuullisuudesta ja ylipäänsä yhteiskunnan kyvystä rahoittaa tulevaisuuden uudistuvat ja yksilöllistyvät lääkehoidot.


TOIMIALA ON USKOAKSENI yhtä mieltä näyttöön perustuvan päätöksenteon tärkeydestä ja tarpeesta vahvistaa sitä.

Samanaikaisesti uudet ja kalliit lääkkeet tulisi saada yhä nopeammin niitä tarvitsevien käyttöön. Tämä tarkoittaisi kaiketi hinnan kohtuullisuuden arvioinnissa päätöksenteon tekemistä esim. faasi 2 vaiheen tutkimusnäytön perusteella.

Kärjistäen päätöksenteon painopiste siirtyisi yhä enemmän odotuksiin ja toiveisiin oletetuista terveyshyödyistä.

YHTENÄ ratkaisuna on nähty uuden lääkkeen epävarmuudesta aiheutuvan riskin jakamista yhteiskunnan ja lääketeollisuuden kesken.

Kaunis ajatus, jos riskinjakotavoite on aito.

Ajattelutapa on edennyt puhurin lailla Euroopassa. Riskinjakomallien hyödyistä ja vaikutuksista tiedetään kuitenkin vähän johtuen niihin liittyvien sopimusten luottamuksellisuudesta.

Hyvä tai huono, mutta lienee läpinäkyvyyden haasteista huolimatta väistämätöntä, että Suomen tie on myös löytää toimintaympäristöömme istuva riskinjakomalli.

Mallin keskeisiksi elementeiksi näkisin korvattavuuden ehdollisuuden, uuden tiedon tuottamisvelvoitteen (RWD), palautusmaksun sekä aitoa vastuuta kantavan teollisuuden ilman sopimusjuridista kikkailua.

Kirjoittaja on lääkkeiden hintalautakunnan johtaja

Twitter: @pelkonenlauri