Tutkimus: Apteekit voivat auttaa parantamaan lääkitysturvallisuutta

Tuore väitöstutkimus osoittaa, että avo- ja kotihoidon lääkitysturvallisuudessa on paljon parantamisen varaa.

Apteekeilla voi olla ratkaiseva rooli lääkitysturvallisuuden parantamisessa avohoitopotilaiden hoidossa.

Tähän tulokseen päätyi proviisori Terhi Toivo väitöskirjassaan, jossa tarkasteltiin avo- ja kotihoitopotilaiden lääkitysturvallisuuden toteutumista. Yksi Toivon johtopäätöksistä on, että apteekkien panosta etenkin iäkkäiden lääkitysturvallisuuden tarkkailussa voitaisiin hyödyntää terveydenhuollossa paljon nykyistä enemmän.

Lääkehoidot ovat viime vuosina kehittyneet kovaa vauhtia, mutta samalla yksilökohtaiset lääkekuormat ovat kasvaneet. Tämä asettaa haasteita lääkityskokonaisuuden seurannalle ja lääkitysturvallisuuden takaamiselle, etenkin iäkkäiden potilaiden kohdalla.

– Tutkimus paljasti, että avohoidossa on paljon lääkitysriskejä, etenkin iäkkäillä, monilääkityillä potilailla, Toivo sanoo.

Toivon mukaan lääkitysriskien ehkäisemiseksi ja lääkitysturvallisuuden parantamiseksi avohoitoon tarvitaan uudenlaista ja entistä tehokkaampaa, ennakoivaa riskienhallintaa.

– Apteekeilla on tähän työvälineitä. Mahdollisia lääkehoidon ongelmia kannattaa seurata ja tunnistaa esimerkiksi hyödyntäen Inxbase ja Riskbase – sekä Salko –tietokantoja.

Pelkkä tunnistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös toimintatapa ongelmien ratkaisemiseksi. Toivo kannustaa apteekkeja keskustelemaan esimerkiksi kotihoidon hoitajan kanssa, jos asiakas ei itse asioi apteekissa.

– Tältä pohjalta voi lähteä miettimään yhdessä toimintamallia, millä varmistetaan kotihoidon iäkkäiden turvallinen lääkehoito.

Kokonaisuudesta ei vastaa kukaan

Toivon tutkimus toi esiin, että etenkin kotihoidon iäkkäiden lääkehoidon toimintamallit ovat siiloutuneita, eikä lääkitysten kokonaiskuvasta vastaa selkeästi kukaan.

Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että vaikka lääkkeet oli koneellisesti annosjaeltu, silti lääkityksistä löytyi riskitekijöitä.

– Tämä on minusta huolestuttava havainto. Tarvitaan parempaa koordinaatiota ja kokonaisvastuun ottamista.

Osana Toivon tutkimusprojektia rakennettiinkin toimintamalli iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden lääkitysriskien tunnistamiseen ja ratkaisemiseen. Toimintamallissa kotihoidon hoitajat seuloivat lääkehoidon riskejä riskimittarilla.

Tunnistettujen riskien ja ajantasaisten lääkityslistojen perusteella arvioitiin tarkempien lääkehoidon arviointien tarve hyödyntämällä niin kutsuttua triage-menettelyä. Tarkempaa arviointia tarvitsi 55 prosenttia tutkittavista.

Apteekin farmaseutit ja proviisorit toteuttivat tarvittavat lääkehoidon arvioinnit, ja tutkittavien omalääkärit päättivät mahdollisista lääkemuutoksista. Toimintamalliin kuului myös lääkitysmuutosten seuranta.

Proviisori Terhi Toivon väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 18. syyskuuta. Kuva: Sami Reivinen / Valokuvaamo KLI

Uuden toimintamallin omaksuminen on vaikeaa

Toimintamallin vaikuttavuutta tutkittiin vertaamalla lääkitysriskimuutoksia interventio- ja kontrolliryhmissä vuoden seuranta-ajalla. Toimintamallin vaikuttavuutta ei kuitenkaan pystytty osoittamaan ryhmien välisessä vertailussa, koska puolessa tapauksista tunnistettuihin lääkehoidon ongelmiin ei puututtu.

Tutkimus osoitti, että nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä koordinaatiota on vaikea rakentaa. Syynä ovat niin rajallisiksi koetut resurssit kuin osin vastahakoiset asenteetkin.

Myös koulutustarpeita tuli esiin.

– Koulutustarpeita paljastui kaikissa ammattiryhmissä. Selvimmin tämä liittyi geriatrisen lääkehoidon osaamiseen – hoitajat ja lääkärit eivät välttämättä tunne iäkkäillä vältettäviä lääkkeitä.

Toivon mukaan kaikki lääkehoitoon osallistuvat ammattiryhmät hyötyisivät sekä substanssiosaamisen vahvistamisesta että riskienhallinnan ja järjestelmälähtöisen osaamisen kehittämisestä.

Ennen muuta tarvittaisiin kuitenkin vastuunottoa.

– Ettei luotettaisi siihen, että varmaankin joku on lääkityksen tarkistanut.

Jokaisen panosta tarvitaan

Täydellisessä maailmassa lääkärit pystyisivät säännöllisesti tapaamaan kotihoidon iäkkään asiakkaan ja arvioimaan tämän lääkehoidon kokonaistilanne huomioiden.

– Tähän ei vain riitä resurssit useimmilla paikkakunnilla. Edes vuosittaiset seurantakäynnit eivät toteutuneet. Lääkärit tekevät päätöksiä sairaanhoitajalta saadun tiedon varassa.

Niinpä jokaisen hoitoon osallistuvan panosta tarvitaan, jotta voidaan varmistaa, että prosessi on kunnossa.

– Jotta iäkkäiden lääkehoito toteutuisi turvallisesti, tarvitaan säännöllistä seurantaa ja lääkehoidon vaikutusten ja tarpeen arviointia. Tässä kannattaa hyödyntää farmasian ammattilaisten lääkehoito- ja lääkehoidon arviointiosaamista.

Koska apteekeilla on käytössään lääkityksen seulontatyökalut, niiden kannattaisi Toivon mukaan aktivoitua tarjoamaan lääkehoidon arviointipalvelujaan terveydenhuollon suuntaan.

– Terveydenhuollossa ei välttämättä tunneta apteekin osaamispotentiaalia. Apteekkien kannattaa itse lähteä tarjoamaan palvelua esimerkiksi kotihoidon ja asumispalveluiden yksiköille.

Toivo Kuitenkin arvelee, että tarvitaan pitkäjänteistä työtä, ennen kuin nykykäytännön puutteet saadaan kattavasti korjattua.

– Kädenkäänteessä se ei tapahdu.

Terhi Toivon väitöstutkimus Prospective medication risk management in primary care: Enhancing coordination of care and community pharmacists’ participation tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 18.9.2020.