Tule hyvä kakku – Stefan Wentjärvi leipoo Esperille uutta alkua

Stefan Wentjärvi arvostaa laatua ja tarttuu toimeen mieluiten omin käsin. Esperi Caren maine on saatava kohoamaan, vaikka piirakka kerrallaan.

Stefan Wentjärvi jakaa suuresta muovikassista tuliaisia asukkaille kuin joulupukki lahjoja. Hän osallistuu päivän ohjelmaan ja leipoo jopa piirakkaa, jota syödään iltapäivällä yhteisellä kahvihetkellä.

Joululauluosuudessa uusi toimitusjohtaja tyytyy sormien heilutteluun (tip-tap) ja rytmin lyömiseen, koska laulu kuulostaisi ”aivan hirveältä.”

Olemme kehitysvammaisten hoitokodissa Kajaanissa. Puistola on Esperin uusimpia yksiköitä, vajaan vuoden ikäinen rakennus 15 asukkaalle. Täällä on esimerkiksi oma sauna ja pieni juhlasali, ja vähän matkan päästä löytyy aistihuone sekä autokorjaamo, jossa nuoret miehet pääsevät vertailemaan hevosvoimia.

Virikkeitä riittää, ja henkilökunta vaikuttaa motivoituneelta. Ihan heti ei tule mieleen, että hoitokoti kuuluu Suomen huonomaineisimmalle yritykselle.

Ei se tule mieleen työntekijöillekään, vaikka he ovatkin tottuneet kuulemaan kauhistelua. Yksikönpäällikön Anne Niskasen tytärkin on saanut puolustaa äitinsä työpaikkaa, kun paikallisen koulun opettaja on tokaissut, ettei sitten mihinkään Esperiin ainakaan kannata hakeutua.

Wentjärveä harmittaa työntekijöiden puolesta. Vajaan kolmen kuukauden kokemuksella hän uskaltaa sanoa, että asiat näyttävät sisältä päin paljon paremmilta kuin ulkoa. Samaa kertoo asiakastyytyväisyys.

Ei hän silti yritä väittää, että huono maine olisi täysin ansiotonta.

– On selvää, että meillä on tehty myös isoja virheitä, Wentjärvi myöntää kaikkien kuulleen.

Reissupäiviä tiedossa

Juuri tämän vuoksi olemme nyt Kainuussa. Uuden toimitusjohtajan pitää palauttaa yhtiöön luottamus sekä kannattavuus.

Jos joltain on jäänyt väliin, niin kerrataan vielä: Esperin hoivakodin toiminnan keskeyttämisestä Kristiinankaupungissa alkoi tammikuussa niin sanottu hoivakriisi, kiivas keskustelu vanhustenhoidon laadusta. Kun Wentjärvi syyskuussa nousi uudeksi toimitusjohtajaksi, yrityksellä oli päällä Valviran valvontamääräys, velkaa enemmän kuin liikevaihtoa ja tuore pohjanoteeraus mainetutkimuksessa.

Asiat voisivat olla huonomminkin, jollei yhtiössä olisi aloitettu keväällä mittavaa uudistusohjelmaa. Tästä on hyvä lähteä, suunta on ylöspäin.

Alkajaisiksi Wentjärvi hakee kokonaiskuvaa ja tutustuu monenlaisiin yksiköihin ympäri maata. Esperillä on kaikkiaan 250 yksikköä, ja tavoite on käydä jokaisessa.

– Pari vuotta siihen varmaan menee, hän arvioi.

Kokkolassa syntynyt Wentjärvi on käynyt joskus Vuokatissa laskettelemassa, mutta Kajaani on jäänyt vieraaksi. Edes lentoasema ei ole tuttu, vaikka mies istuu Finavian hallituksessa.

Vieraat toivat Puistolan arkeen vaihtelua ja vähän lahjojakin.

Lentoliikenne on kyllä totuttanut reissaamaan. Wentjärvi teki 17 vuoden uran SAS:n ja Blue1:n leivissä, ensin talousjohtajana ja sitten seitsemän vuotta jälkimmäisen toimitusjohtajana 2012 asti.

Harppaus lääkäripalveluyritys Doctagonin ohjaimiin ja terveydenhuoltoon ei ollut niin suuri kuin luulisi. Molemmat ovat naisvaltaisia aloja, joissa korostuu palveleminen, turvallisuus ja ihmisestä huolehtiminen.

Erojakin löytyy. Wentjärvi huomasi, että terveydenhuollossa korostettiin enemmän etiikkaa kuin laatua.

– Jos laadusta joskus puhuttiinkin, se liittyi määrään. Minulle laatu tarkoittaa sitä, että prosessia voidaan valvoa niin, että lopputulos näyttää siltä kuin on suunniteltukin. Viiden viime vuoden aikana on tapahtunut muutos. Nyt puhutaan jo enemmän hoitoketjun prosessin laadusta kuin yksittäisestä suorituksesta.

Oppia voisi ottaa myös ilmailun turvallisuuskulttuurista. Vahingon sattuessa terveydenhuollossa etsitään yleensä syyllistä, mikä johtaa virheiden peittelyyn. Lentoyhtiön vastuullisen johtajan on varmistettava, että organisaatio ei syyllistä ketään.

– Kun yksittäinen ihminen tekee virheen, tutkitaan onko vika esimerkiksi koulutuksessa tai työvuorojen järjestelyssä, aiheuttiko se väsymystä. Juurisyyn löytäminen parantaa toimintaa.

Toimialan kulttuurin muuttamiseen tarvitaan kaikkia, ja se vie aina useita vuosia. Wentjärven täytyy tehdä myös sellaisia parannuksia, jotka näkyvät muutaman kuukauden kuluttua.

Saneeraaja vain omaksi ilokseen

Kun yritykseen palkataan johtajaksi saneeraaja, työntekijöissä herää pelko ja sijoittajissa toivo. Tiedossa on yleensä säästöjä, rönsyjen karsimista ja väen vähentämistä.

Hoiva-alalla se olisi erityisen kovaa, sillä yrityksiä on jo nyt arvosteltu työvoiman alimitoittamisesta. Onneksi Wentjärvi ei olekaan perinteinen yrityssaneeraaja.

– Kannattavuus ja kasvu tulevat siitä, että laatu- ja henkilöstöasiat ovat kunnossa. Ne tulevat aina olemaan ydinarvojamme, hän vakuuttaa.

Wentjärvi tyydyttää saneeraushimonsa siviilissä. Veneverstaassa kasvanut mies tarttuu työkaluihin, koska remontointi ja remonttien suunnittelu tarjoavat aivoille luovaa tekemistä.

Mietin pitäisikö palkata ammattilaiset. Totesin, että kyllä minä haluan tehdä tämän itse.

Jääräpäinen muurari-ukki veisti puuveneitä sukulaisten ja ystävien iloksi. Pojanpoika saa remonttipuuskia lähinnä perheensä kauhuksi. Ukilta on ehkä peritty muutakin kuin kädentaitoja.

Muutama vuosi sitten Wentjärvi sai uudenvuoden aattona päähänsä, että sauna pitäisi remontoida. Hän purki koko saunan, ja urakka kesti kolme viikkoa.

Yhtenä kesäpäivänä talo näytti kaipaavaan maalia.

– Mietin pitäisikö palkata ammattilaiset. Totesin, että kyllä minä haluan tehdä tämän itse. Kolme viikkoa siinä meni. Sain vähän rusketusta, Wentjärvi hymähtää.

Viime kesänä grillijuhlilla häntä alkoi vaivata puutarhapöydän keikkuminen. Joku toinen olisi voinut laittaa pöydänjalan alle kiilan, Wentjärvi tilasi työkoneet ja kantoi pihaan 7000 kiloa laattoja. Taas tuli rusketusta – ja lihaksia. Leuanveto sujuu entistä paremmin.

Johtajien tukiprosessit kuntoon

Kainuun lunta pöllyävien teiden päästä löytyy myös yksiköitä, jotka eivät ole ”niin Esperin näköisiä” kuin Kajaanin Puistola.

Rakennus huokuu 1970-lukua, ja jotain täytyy tehdä parin vuoden sisällä, arvioi tottuneen remonttimiehen silmä. Esperi tekee nyt vain korvausinvestointeja ja rakentaa keskeneräiset hankkeet loppuun. Wentjärvi on kuitenkin kiinnostuneempi pintavirheitä isommista puutteista, kuten repsottavista prosesseista.

– Olemme tehneet paljon hyvää työtä laadun varmistamiseksi yksikkötasolla, mutta tuki- ja johtamisprosessit eivät ole vielä läheskään valmiita. Prosessiparannus on kaiken a ja o seuraan parin kolmen kuukauden aikana.

Nyt yksikönpäällikön aikaa kuluu palkanlaskennan, IT-järjestelmien ja muiden hallinnollisten prosessien kankeuteen. Tämä on pois varsinaisesta työstä.

– Yksikönpäällikön tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että heidän henkilöstönsä voi hyvin ja toiminnan laatu on kunnossa. Heillä pitää olla aikaa johtaa ja pitää yhteyttä sidosryhmiin. Esperi pitää tuoda myös tältä osin uudelle vuosituhannelle. Järjestelmät täytyy nyt remontoida.

Kun toiminta on kunnossa, henkilökunnan vaihtuvuus vähenee, ja rekrytointi helpottuu. Kunnatkin saattavat olla entistä halukkaampia sijoittamaan asukkaita hoiva- ja hoitokoteihin.

Vaikka Wentjärvi on kotipihallaan varsinainen tee se itse –mies, niin prosessien suunnitteluun on otettu koko henkilökunta mukaan. Esimerkiksi äskettäin yrityksen toimialapäivä kokosi yli 200 yksikönpäällikköä Helsinkiin, Ouluun ja Tampereelle.

Omin resurssien hyödyntämisessä on toimitusjohtajan mukaan vielä paljon parannettavaa.

– Tiettyihin hallinnollisiin tehtäviin ei pitäisi käyttää lainkaan aikaa, vaan ne tulisi automatisoida. Säästetyn ajan voisi suunnata hyödylliseen hoivatyöhön.

Käsipareja ja desimaaleja

Tästä päästäänkin hoitajien määrään, johon keskustelu hoivan laadusta usein jämähtää. Wentjärven mukaan Esperin omat mitoitukset ovat nyt hyvällä tasolla.

– Tietysti olisi mukavampaa, jos käsipareja olisi vielä enemmän. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka moneen käsipariin yhteiskunnalla on varaa, ja kuluuko niiden aika siihen, mihin pitää eli hoitotyöhön.

Wentjärvi haluaa, että hoidon tarve määritellään yksilöllisesti, asukkaan mukaan. Kiinteä mitoitus johtaisi siihen, että tason määrittelee sijoituspaikka.

– Voiko samassa kiinteistössä asua niitä, joiden hoitotarve ei ole ympärivuorokautinen, vaan esimerkiksi 0,3 hoitajaa? Vai eikö heille enää ole sijaa palveluasumisessa, hän kyselee.

Lisää käsipareja, mutta yksilöllisesti, katsoo Stefan Wentjärvi.

Wentjärvi uskoo, että kiinteä mitoitus lisää tehostetun palveluasumisen hintaa ja kasvattaa kustannuseroa kotihoitoon. Entistä sairaampia pidetään kotihoidossa, koska kynnys seuraavaan asteeseen nousee.

Wentjärvi karsastaa myös tiukkaa työnjakoa. Hänen mielestään se tekee hoitotyöstä teknistä ja unohtaa vanhuksen, jonka pitäisi olla kaiken keskiössä. Tämä saa suoriteperusteisesti yhden palvelun sieltä, toisen täältä.

– Vanhus tarvitsee käsipareja, aikaa. Toivon itse, että minua kohdellaan vanhuksena kokonaisuutena.

Uskonto, elämänkatsomus, kulttuuritausta ja muut indentiteettiä määrittelmät asiat pitäisi myös ottaa huomioon. Wentjärvi tunnistaa valokuvaajan huivista tutun metallibändin.

– Kun minä olen vanha, haluan kuunnella hoivakodissa Rammsteinia, hän yllättää.

Kuntatalous huolettaa eniten

Joustavuuden kaipuu on tuttua puhetta terveysyritysten johtajilta. Toisaalta hollantilainen Buurtzorg on soveltanut näitä ajatuksia menestyksellisesti. Työnjakoa ei ole, vaan kaikki työntekijät ovat vähintään sairaanhoitaja ja sama ihminen vastaa kaikista töistä. Yritys maksaa ja laskuttaa keskimääräistä enemmän ja on erittäin suosittu.

Jotain tällaista yhtälöä hakee myös Wentjärvi. Halvimman hinnan kurimuksesta pitäisi päästä siihen, että laatua arvostetaan, siitä maksetaan ja se tuo myös kunnille säästöä.

Jos paikkakunnalla ei ole lääkehuoltoa, hoivapalvelut eivät toimi. Herää kysymys, voiko siellä silloin olla muitakaan palveluja.

Laadun polkeminen lisää alan tehottomuutta. Julkisen hankinnan voittajalta vaaditaan tietty määrä asukaspaikkoja, mutta ne voivat jäädä tyhjäksi eikä käyttötarkoituksen muutos onnistu aina helposti.

Esperi haluaa olla kunnille kumppani ja ongelmien ratkoja, mutta kuntatalous huolettaa. Nykyinen järjestelmä ei toimi, ja valtion apua tarvitaan. Monessa maakunnassa tilanne on erityisen heikko.

Wentjärvi haluaisi tarjota vuodepaikkaa laajempia palvelukokonaisuuksia.

– Jossain vaiheessa kunnille tulee edullisemmaksi laittaa entistä enemmän ihmisiä tehostettuun palveluasumiseen kuin sanoa orjallisesti, että kotihoito on paras vaihtoehto. Kotona pärjääminenkin pitäisi varmistaa. Siirtely päivystykseen ja erikoissairaanhoitoon rasittaa ihmisiä ja aiheuttaa kustannuksia.

Lääkitysprosesseja parannetaan

Wentjärvi pääsi jo Doctagonin vastuulääkärijärjestelmän kautta tutustumaan, miten lääkehuolto toimii vanhustenhoidon yksiköissä. Ongelmia oli jo silloin itse lääkityksissä, lääkityslistojen päivityksissä sekä jakelussa.

Nyt sama asia on taas vastassa. Lääkitysturvallisuutta heikentävät prosessiongelmat ovat olleet alalla yleisiä.

– Lääkehoidon prosesseja täytyy parantaa, se on selvää. Kirjaamme poikkeamia ja päivitämme ohjeistuksiamme viranomaisten suositusten mukaisesti. Lääkehoidon asiat ovat saaneet meillä aivan eri painoarvon kuin aiemmin.

Kaikkien yksiköiden poikkeamat käsitellään kolmesti vuodessa. Esperi on myös lisännyt koneellisen annosjakelun käyttöä.

– Olemme todenneet, että sillä on positiivinen vaikutus lääkitysturvallisuuteen. Olemme valmiita satsaamaan kaikkiin asioihin, jotka parantavat turvallisuutta. Laatu on investointi, se ei ole kulu. On väärinkäsitys ajatella, että laatuun panostaminen lisää kustannuksia.

Toki Wentjärvikin odottaa investoinneilta tuottoa. Aluksi se voi olla laatua ja turvallisuutta, joka vasta myöhemmin kääntyy säästöksi ja rahaksi.

Yritys on tehnyt jo yli 80 sisäistä auditointia, joissa yhtenä painopisteenä on ollut lääkehoito.

Ei hoivaa ilman apteekkeja

Wentjärven mukaan lääkkeiden saatavuus on varmistettava koko maassa, eikä hän keksi apteekkiverkostolle vaihtoehtoa.

– Jos paikkakunnalla ei ole lääkehuoltoa saatavilla, hoivapalvelut eivät tule alueella toimimaan. Herää kysymys, voiko siellä silloin olla mitään muutakaan yhteiskunnan palvelua.

Satojen kilometrien päähän keskitetty lääkehuolto vie apteekkipalvelut työikäisiltä ja lapsilta, ja palvelee huonosti muitakin.

– Apteekit eivät ole vain ikäihmisiä ja palvelukoteja varten. Jotkut tarvitset lääkkeitä vain satunnaisesti. Jos ketju on poistunut sen vuoksi, että kaikki lääkkeet tulevat Helsingistä, niin miten heidän käy, Wentjärvi kysyy.

Ei hän silti usko, että apteekit ja nykyinen verkosto ihan sellaisenakaan säilyvät. Kaikki muuttuu, myös lääkejakelu.

Kun lääkäriin pitää tulevaisuudessa päästä seitsemässä päivässä, Esperi joutuu miettimään, miten se järjestää palvelun yksiköissään. Wentjärvi arvostaa rationaalista lääkehoitoa ja pitää hyvänä, että apteekit auttavat pieniä hoivakoteja.

Hän myös ymmärtää, että lääkehoitojen yleistyminen ja monimutkaistuminen lisää farmasian tarvetta. Esperissä ei kuitenkaan ole päätetty, pitääkö sen vahvistaa omaa lääketieteellistä osaamistaan vai aikooko se pitäytyä hoivassa.

Lisää happea ja sosiaalista tekemistä.

Juokseminen kirkastaa mielen

Wentjärvi on ilahtunut siitä, että Esperi ei ole julkisesta ryöpytyksestä huolimatta kääntynyt sisäänpäin, vaan järjestänyt avoimen ovien päiviä ja liikuntatempauksia vanhuksille.

– Ihmiset voivat paremmin, jos he saavat happea ja sosiaalista tekemistä. Lääkehoito on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on aktiivinen elämä.

Hän itse havahtui 12 vuotta sitten siihen, ettei oma elämä ollut kovin liikunnallista. Työ oli stressaavaa, ja painoa oli kertynyt. Wentjärvi alkoi juosta säännöllisesti, joskus 3–4 kertaakin viikossa, mutta vähintään kerran.

– Tajusin, että kun kuopukseni valmistuu lukiosta, minä olen 58-vuotias. Eihän se ole vielä mikään ikä, mutta kyllähän minulla on velvollisuus huolehtia itsestäni myös perheeni vuoksi.

Liikunta kohentaa mielenterveyttä. Juokseminen kauniissa maisemassa antaa Wentjärvelle mahdollisuuden rauhoittua.
Juuri nyt maisema on erityisen kaunis, kun Wentjärvi vetää lenkkivarusteet ylleen ja lähtee askeltamaan Puistolassa asuvan Aleksin kanssa puuterilumen peittämää pientaloalueen raittia.

Juoksu on nyt lähinnä kevyttä ulkoilua, ainakin jos sitä vertaa edellisen viikonlopun ripeään 16 kilometrin rykäisyyn. Todellinen maraton on kuitenkin edessä.

Wentjärvi tietää, että maineen parantaminen vaatii pitkäjänteistä työtä eikä onnistu vippaskonstein. Toisaalta muutahan ei tarvita kuin kääntää ulkoinen kuva vastaamaan asiakastyytyväisyyttä.

– Voin sanoa ylpeästi, että olen esperiläinen. Meillä on hyvä yhtiö. Monessa asiassa on menty eteenpäin. En epäile yhtään, ettemmekö menestyisi ensi vuoden mainetutkimuksessa paremmin.

Stefan Wentjärvi, 52

• VTM 1993 Åbo Akademi
• Esperi Care, toimitusjohtaja 10.9.2019–
• Pihlajalinna, myyntijohtaja 2018–2019
• Doctagon, toimitusjohtaja 2014–2018
• Blue1, toimitusjohtaja 2005–2012, talousjohtaja 2000–2005
• Scandinavian Airlines, talouspäällikkö 1995–2000
• Luottamustoimia: Finavia, hallituksen jäsen 2016–, Association for Swedish subsidiaries in Finland, hpj 2010–2015, Mainostajien liitto 2008–2011
• Perhe: vaimo, 5 lasta joista kaksi vielä kotona, asuu Espoossa
• Harrastukset: juokseminen, rakentaminen ja remontointi