Touko Aalto: Vain palava sydän voi muuttaa maailmaa

Kohujulkisuuden karaisema entinen kansanedustaja toimii nyt viestinviejänä päättäjien ja apteekkikentän välillä.

Kuluva syksy on ollut Touko Aallolle, 36, suurten muutosten aikaa. Entinen kansanedustaja ja Vihreiden puoluejohtaja tekee paluuta vallan käytäville uudessa roolissa, Apteekkariliiton yhteiskuntasuhdejohtajana.

Eduskunnasta pudottuaan hän vietti vuoden hiljaiseloa, vetäytyi kotikaupunkiinsa Jyväskylään, jossa työskenteli konsulttina ja projektipäällikkönä. Aalto ei etsinyt aktiivisesti uutta työtä, mutta keväällä soittanut headhunter sai hänet palaamaan osittain Helsinkiin.

– On iso kunnia olla mukana Apteekkariliiton tiimissä. Uusi työ auttaa myös kääntämään sivua elämässä. Ensimmäisen kerran olen alkanut miettiä, mitä minä itse haluan elämältäni. Haluan rakentaa vakautta ja pysyvyyttä, kun aiemmin olen mennyt aina kutsumus ja aate edellä, kaiken muun sivuuttaen.

Työ Apteekkariliitossa on luontevaa jatkoa uralle. Aallolla on laaja ymmärrys yhteiskunnasta ja pitkä tausta sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Hän kuvailee käyneensä politiikan korkeakoulun ja pystyy nyt valjastamaan osaamisensa kansanterveystyön edistämiseen.

– Jos eduskunta on viidakko, tunnen aika hyvin viidakon lait, lajiston ja lajityypillisen käyttäytymisen, ja osaan navigoida siellä, hän vertaa.

Uudessa työssä yhdistyvät Aallolle tärkeät elementit eli kansanterveys, kansantalous, toiminnan kehittäminen ja uudistaminen sekä uuden oppiminen.

Apteekkien merkitys terveyspalveluna yllätti

Kansanedustajavuosina Aallon pöydälle tuli apteekkiasioita erittäin harvoin. Käsitys apteekkialasta onkin saanut uuden työn myötä huomattavasti lisää syvyyttä.

Aallolle selvisi esimerkiksi vasta syksyllä, että apteekit ovat Suomen ylivoimaisesti käytetyin terveyspalvelu. Tätä viestiä hän haluaa viedä myös päättäjille: yhteiskunta säästää valtavasti sillä, että kansalaiset saavat milloin tahansa maksutonta neuvontaa yliopistokoulutuksen saaneilta terveydenhuollon ammattilaisilta.

– Yhteiskunnalle tulee iso säästö ja lisäarvo siitä, että apteekit tarjoavat farmasian ja lääkehuollon palveluja. Lääkkeisiin ja lääkitysturvallisuuteen erikoistuneet asiantuntijat opastavat ihmisiä joka päivä, kaikkialla Suomessa. Tällä säästetään terveyskeskusten, sairaanhoitajien ja lääkärien resursseja merkittävästi.

Hän toivoo päättäjien ymmärtävän, mikä merkitys on farmasian ammattilaisten osaamisella, kotimaisella omistajuudella ja yrittäjyydellä sekä alueellisesti kattavalla lähipalveluverkolla.

Viestin vieminen on haastavaa, koska päättäjien eteen tulee päivittäin valtava määrä asioita liukuhihnalla, ja apteekkitoimiala on vain yksi viestintuoja tuhansien muiden joukossa.

Aallon on löydettävä päättäjien täyteen ahdetuista kalentereista rauhallisia hetkiä, joissa ehtii esitellä toimialan näkökohtia. Vaikuttamistyö on hänestä parhaimmillaan avointa vuoropuhelua ja toisen näkökantojen ymmärtämistä niin, että keskinäinen arvostus, kunnioitus ja luottamus säilyvät.

– Hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa. Päätöksentekoa pitäisi tehdä mahdollisimman ratkaisukeskeisesti, yhteistyötä vaalien ja tulevaisuutta yhdessä rakentaen, hän summaa.

Aalto sai poliitikkovuosinaan lempinimen ”sotemies”, koska kaikki mikä Vihreiden toiminnassa liittyi vähänkään soteen, oli hänen tontillaan.

Liberalisaatio voi johtaa uuteen taksiuudistukseen

Poliittisessa päätöksenteossa katsotaan usein yhtä tai kahta palaa, vaikka pitäisi nähdä kerralla koko palapeli.

– Apteekkialan katsominen pelkän verotuksen tai kilpailun näkökulmasta on riski. Valitettavasti eduskunnassa todella harvalla on minkäänlaista kokonaiskäsitystä apteekkiasioista. Keskusteluun lähdettiin niin, että oli valittu yksi näkökulma, muutama argumentti ja jokaisen piti sanoa jotakin. Siltä pohjalta kukaan ei voi tehdä kestävää päätöksentekoa.

Apteekkialaa saa ja pitää uudistaa, mutta se on tehtävä hallitusti, säilyttämällä kaikki arvokas.

– Jos apteekkiuudistuksessa mennään pelkkä liberalisaatio edellä, saadaan uusi taksiuudistus, Aalto varoittaa.

Myös Pohjoismaat tarjoavat hänestä esimerkkejä siitä, miten apteekkialaa ei ainakaan pidä uudistaa. Esimerkiksi Ruotsissa lääkkeiden välitön saatavuus ja lääkeneuvonta ovat heikentyneet, Norjassa apteekkien omistus on siirtynyt ulkomaille.

– Apteekkien omistajina on kansainvälisiä apteekkiketjuja ja pääomasijoittajia, jotka eivät mieti pätkääkään muuta kuin voiton maksimointia ja aggressiivista verosuunnittelua, Aalto sanoo.

Hyvä lähtökohta hallitulle apteekkiuudistukselle on hänestä Sanna Marinin hallitusohjelmaan kirjattu lääkehuoltoa ja lääkepalveluja koskeva lääkeasioiden tiekartta. Hyvän ja huolellisen lainvalmistelun pohjalla pitää Aallon mukaan olla tutkittua asiantuntijatietoa, tarpeeksi laaja kuuleminen ja kokonaisvaikutusten arviointi.

Jatkuva fundeeraaja haastaa toimintamalleja

Touko Aalto kiinnostui yhteiskunnallisesta keskustelusta lukioikäisenä. Liekki puoluetoimintaan roihahti Jyväskylän yliopistossa, jossa innokasta ja ahkeraa opiskelijaa kosiskeltiin eri puolueisiin. Hän valitsi vihreän ryhmän, koska ympäristö ja yhdenvertaisuus ovat aina olleet hänelle tärkeitä arvoja.

– Pystyn näkemään paljon hyvää kaikissa puolueissa. Arvopohjani on liberaali, yhdistän sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vastuuta ratkaisukeskeisyyteen, hän määrittelee.

Hän ei ole koskaan ottanut asioita annettuina, vaan kyseenalaistaa jatkuvasti.

– Haluan tietää perustelut ja muut vaihtoehdot. Olen jatkuva fundeeraaja ja analyyttinen pohtija, haastan ajatusrakennelmia ja toimintamalleja, mutta myös itseäni.

Aallon ihannemaailma olisi taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävä hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta. Ihmisillä olisi vapaus elää itsensä näköistä elämää taustoista riippumatta. Sosiaalisesti oikeudenmukaisessa maailmassa köyhimmistä ja heikoimmista pidettäisiin yhdessä huolta.

 

”Ainahan politiikka on ollut painia, nykyään se on enemmän showpainia tai valitettavasti myös mutapainia, jossa valtapoliittiset tavoitteet turmelevat ihmisiä sisältä.”

Työuupumus vei viikoiksi sängyn pohjalle

Aallon yliopisto-opinnot keskeytyivät, kun poliittinen ura lähti nousukiitoon. Hän pääsi Jyväskylän kaupunginvaltuuston 24-vuotiaana, kansanedustaja Jani Toivolan avustajaksi 27-vuotiaana ja lopulta kansanedustajaksi 31-vuotiaana.

– Olin neljä vuotta puolueen varapuheenjohtaja. Minne tahansa puoluekaravaani kulki, kuljin mukana ympäri Suomea, hän muistelee.

Aalto nousi Vihreiden puheenjohtajaksi kesäkuun 2017 puoluekokouksessa. Puheenjohtajaan kohdistui paljon vaatimuksia ja odotuksia, koska Vihreät olivat nousseet gallupeissa Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja vaalit lähestyivät.

Aalto ahkeroi itsensä jaksamisen äärirajoille eduskunnassa, somessa, paneeleissa ja kaduilla kansan parissa.

– Vahvuuteni ja heikkouteni on aina ollut se, että vedän täysillä ja teen tosi lujasti töitä. Omistaudun täysillä kaikkeen, mitä teen, hän sanoo.

Samaan aikaan hän kävi läpi elämänsä suurinta kriisiä, avioeroa. Vaikka hän olisi halunnut puhua julkisuudessa ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta, koulutuksesta sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunnasta, uutisointi keskittyi henkilökohtaisen elämän kohuihin.

Aalto sai tuntea nahoissaan, kuinka netin kautta lähtee liikkeelle valtava määrä vihaa, jota ruokitaan poliittisessa koneistossa rakentamalla viholliskuvia.

– Jos puolueen puheenjohtajaa ei pystytä haastamaan asiakysymyksillä, etsitään heikoin kohta ja aletaan lyödä lekalla. Ikiaikainen sääntö on, että hyökätään joukkueen johtajiin ja aiheutetaan sisäinen jakaantuneisuus ja epäily.

Aalto kuvailee peliä raa’aksi. Yhteenkään juttuun tai otsikkoon ei pystynyt itse vaikuttamaan. Media tuntui kilpailevan siitä, kuka satuttaa pahimmin.

– Jos ihminen pystytään murtamaan sisältäpäin, se viedään loppuun asti ja hänet tuhotaan. Minun tapauksessani vietiin tosi loppuun asti. Niin loppuun, että hyvä kun olen tässä vielä puhumassa.

Lokakuussa 2018 Aallon hermosto petti täysin. Hän luopui puolueen puheenjohtajuudesta ja jäi pitkälle sairauslomalle eduskunnasta. Hän ei pystynyt kuin makaamaan paikallaan. Fyysinen ja psyykkinen kunto romahtivat viikoiksi.

Kutsumus politiikkaan auttoi toipumisessa

Syvistä vesistä nouseminen vei pitkään. Pikkuhiljaa tuli ilon hetkiä, jolloin pystyi nousemaan sängystä tai nukkumaan yli kaksi tuntia putkeen.

Toipumisessa auttoi kutsumusammatti ja intohimo politiikan tekemiseen. Työ oli kesken ja sitä piti päästä jatkamaan. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ollut.

– Vaikka kuinka uskottelin itselleni muuta, ei vakavasta masennuksesta, työuupumuksesta ja rajuista fyysisistä oireista toivu muutamassa kuukaudessa. Jos yrittää liikaa, voi loukkaantua tosi vakavasti ja pysyvästi.

Vaalikevät oli alkamassa, eikä Aalto voinut riskeerata joukkueensa työtä palaamalla puheenjohtajaksi. Hän ei ollut parhaassa tikissä, vaan toipumisvaiheessa, jolloin puolueen puheenjohtajan kohtaama vaaliprässi olisi saattanut olla liikaa. Se olisi vaikuttanut jokaisen järjestöaktiivin tekemään työhön. Aalto laittoi joukkueen edun oman etunsa edelle.

– Se oli elämäni vaikein päätös, mutta se oli ainoa oikea päätös.

”Sairastumisen ansiosta pystyn ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. Suurin voima tässä maailmassa on empatia, kyky ymmärtää ja samaistua. Siitä tulee vahva tunne, että me tuemme täällä toisiamme, eikä kukaan kävele yksin.”

Rehellisyys katkaisi poliittisen uran

Touko Aalto ei ole koskaan vetänyt tiukkaa rajaa yksityiselämänsä ja julkisen toimintansa välille. Hän on kertonut avoimesti avioerosta, identiteettikriisistä, paniikkihäiriöstä, työuupumuksesta ja vaikeasta masennuksesta.

Vaikeista asioista puhuminen on pelottanut, mutta se on tuntunut tärkeältä muiden mielenterveysongelmista kärsivien auttamiseksi.

– Kun on megafoni kädessä, sitä pitää käyttää. Tosi moni ei uskalla kertoa mielenterveysongelmista, koska niistä ei ole totuttu puhumaan. Joka toinen suomalainen kohtaa jossain vaiheessa mielenterveyden häiriöitä. Kaikille voi käydä näin riippumatta siitä, missä ammatissa tai tilanteessa olet.

Rehellisyys ja avoimuus merkitsivät poliittisen uran loppumista. Aalto putosi keväällä 2019 eduskunnasta.

– Tulin vaalikentille loppumetreillä, ilman mahdollisuutta tehdä varsinaista vaalikampanjaa. Minuun suhtauduttiin spitaalisena. Kaikki puhuivat vain siitä, onko se hullu, jaksaako se, onko se kohta taas sairauslomalla, onkohan sen lääkitys kunnossa.

Kaikkensa puolueelle antanut Aalto koki tulleensa erotetuksi laumasta. Hänen piti pärjätä yksin, keksiä elämän tyhjiöön uutta sisältöä. Hän löysi nopeasti kiinnostavan työn ja alkoi viimeistellä kesken jäänyttä gradua. Liikuntaharrastukset, riittävät yöunet ja terveellinen ruokavalio saivat voimat palaamaan.

Identiteetti ei voi perustua aatteelle

Aalto oli vuoden Jyväskylässä ja otti etäisyyttä kaikkeen. Hän oppi, ettei oma identiteetti voi perustua sellaiseen, joka voidaan napata pois milloin tahansa.

– Olin uhrannut kaiken aatteelle ja kutsumukselle. Kun kaikki hävisi sormia napsauttamalla, jäljelle jäi vain loputon yksinäisyys.

Aallon piti tehdä valinta. Hän ei halunnut katkeroitua, vaan käsitteli menneisyyttään, kantoi vastuunsa, antoi anteeksi muille ja myös itselleen. Nyt hän keskittyy asioihin, jotka ovat omissa käsissä ja vievät eteenpäin. Hän rakentaa itsensä näköistä elämää, johon kuuluvat avovaimo ja koti Jyväskylässä.

Tänä syksynä hän olit mukana MTV3:n huippusuositussa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Taustalla tässäkin oli omien pelkojen kohtaaminen, koska Aallolla ei ole minkäänlaista tanssitaustaa.

– Tulin Jyväskylästä isolle kirkolle, olen joutunut kohtaamaan mediajulkisuuden ja sen kautta omat haavat. Omasta menneisyydestä ja negatiivisista tunteista tekee helposti itselleen vankilan. Vain omia pelkoja ja häpeän tunteita haastamalla voi kehittyä ja kasvaa ihmisenä.

Valtakunnan politiikan jättäminen on tuonut uutta vapautta. Apteekkariliitossa Aalto saa olla täysin oma persoonansa. Takana ei ole puolueen viestintäkoneistoa määrittelemässä, millainen pitää olla tai mitä sanoja pitää käyttää.

Mutta se julkisuus. Ennen television tanssikisan alkua Aalto antoi yhden päivän aikana peräti 35 haastattelua. Kannattaako empaattisen ja pohdiskelevan ihmisen antaa itsestään muille niin paljon, kun on joutunut maksamaan julkisuudesta jo äärimmäisen hinnan?

– Vain palava sydän voi muuttaa maailmaa ja kun sydän roihuaa, se on menoa. Se on kutsumusta, ei siinä ajattele, miten käy, Aalto hymyilee.