Terveystalo avasi Pandoran lippaan

Kauppalehti kertoi viikonloppuna mielenkiintoisen lääkeuutisen. Terveystalo on alkanut myydä Novartiksen biologista migreenilääkettä Aimovigia (erenumabi) todella huokeaan hintaan.

Kuukauden hoito, kaksi 70 milligramman annoskynää, maksaa potilaalle annosteluineen vain 110 euroa sekä toimistomaksun. Tämä on todella edullista, sillä apteekissa potilas joutuu maksamaan yhdestäkin annoskynästä liki 580 euroa. Kela ei korvaa lääkettä.

Valitettavasti uutinen sisälsi virheen, jonka mukaan edullisuus johtuu siitä, että sairaalat voivat ostaa lääkkeitä apteekeista tukkuhintaan. Tästähän sosiaalisessa mediassa tietysti riemastuttiin: taas nähtiin, kuinka apteekki kasvattaa lääkkeen hinnan moninkertaiseksi omalla katteellaan.

Ei kasvata. Yhden annoksen arvonlisäverollinen tukkuhinta apteekille on 489,50 euroa. Sen on päättänyt Novartis. Vastaavasti vähittäishinta määräytyy tukkuhinnasta lääketaksan mukaisesti. Siinä on mukana myös apteekkivero, joka kaventaa katetta.

MITEN TERVEYSTALO voi sitten myydä lääkettä hintaan, joka tarkoittaisi apteekille satojen eurojen tappiota? Se on hyvä kysymys, ja kertoo aika paljon kahtia jakatuneista lääkemarkkinoistamme.

On yleisesti tunnettua, että HUSin kaltaiset julkiset yksiköt tinkivät sairaalalääkkeiden hinnat murto-osaan siitä, mitä ne maksaisivat Kelan tukemassa avohoidossa. Koska potilas maksaa sairaalahoidoistaan vain asiakasmaksun, nämä hinnat ja alennukset jäävät piiloon.

Migreenilääkkeen sairaalahinta antaa viitteitä säästöistä, joita toimiva avohoidon biosimilaarimarkkina voisi tuoda.

Nyt Terveystalo raotti verhoa yhden lääkkeen osalta. Kliinisen tutkimuksen ja biopankkitoiminnan johtaja Lasse Parvinen perustelee ratkaisua Kauppalehdessä sillä, että Terveystalossa tehtiin lääkkeen kliinisiä tutkimuksia, ja potilaat olisivat jääneet kokeilujakson jälkeen ilman hoitoa.

Terveystalo siis tulkitsee, että kyse on sairaalalääkkeestä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on eri mieltä ja on lähettänyt asiasta Terveystalolle selvityspyynnön.

KIUSALLISINTA JULKISUUS on varmasti Novartikselle. Terveystalo ei markkinoinut palveluaan, mutta tieto levisi ja päätyi lopulta viranomaisille ja mediaan.

Vaikka biologisten lääkkeiden myyntimäärät ovat varsin pieniä, tällä hetkellä rahaa kuluu eniten  juuri niihin. Biologisten lääkkeiden rinnakkaisversioiden, biosimilaarien, markkina toimii Suomessa huonosti.

Sairaaloissa niitä kyllä käytetään, mutta avohoidon potilaille lääkärit määräävät biosimilaareja laiskasti. Ja miksi muuta tekisivätkään, sillä Kela-korvatun lääkkeen säästöistä yksittäinen potilas ei hyödy millään tavoin. Vaivattominta on kirjoittaa alkuperäislääkkeen resepti, kun kannustumia ei ole.

Aimovig-tapaus antaa viitteitä siitä, millaisia säästöjä voitaisiin saavuttaa, jos vaihto biosimilaareihin toimisi niin kuin se toimii naapurimaissamme.

Aimovigin patenttisuojattu elinkaari on toki vasta alkumetreillä, jopa niin, ettei sillä ole edes korvattavuutta. Jos itse istuisin hintalautakunnassa, saattaisin nyt kysyä, onko avohoidon hinta aivan kohdallaan, kun lääkettä voidaan myydä sairaaloihin näin halvalla.

Kirjoittaja on Apteekkarilehden toimituspäällikkö