Tappajavirus osa 2

”UUSI SUPERVIRUS uhkaa Suomea – vakavampi kuin sikainfluenssa.” Iltapäivälehden otsikko onnistui salpaamaan hengitykseni syyskuun alussa.

Onko pelätty lintuinfluenssa alkanut levitä Kaakkois-Aasiassa ihmisestä toiseen? Nytkö tulee uusi espanjantauti, joka pyyhkäisee satoja miljoonia nuoria aikuisia pois maapallolta?

Ennen kuin olin päässyt otsikkoa pidemmälle, ehdin palata mielessäni kahden vuoden takaisiin paniikkitunnelmiin, jolloin suomalaiset juoksivat kilpaa ottamaan sikainfluenssarokotetta.

”Uusi supervirus” leviäisi Suomeen loppusyksystä. Odotettavissa olisi selvästi vakavampia sairastumisia kuin sikainfluenssassa, ja tauti surmaisi vähintään tuhat suomalaista. Tappajavirus on influenssa A-viruksen alatyyppi H3N2, joka uhkaa erityisesti iäkkäitä ja huonokuntoisia kansalaisia.

Tässä vaiheessa uutista aloin tajuta, ettei kyse ole supervaarallisesta tappajaviruksesta, vaan tavallista vakavammasta kausi-influenssasta. A(H3N2)-virus tunnetaan ärhäkkänä virustyyppinä, mutta siltä on mahdollista suojautua rokotteella. Se oli osana jo viimevuotista kausi-influenssarokotetta.

Lukijana olin tiedosta helpottunut, mutta samaan aikaan pettynyt yliampuvaan otsikkoon. Väistämättä mieleeni tuli tarina Pekka-pojasta, joka hauskuutti itseään huutamalla sutta liian monta kertaa. Kun tappaja oikeasti ryntäsi veräjän läpi pihaan, isoisä ei uskonut totuutta.

On vaikea arvioida, millaisen reaktion aiheeton superviruksella säikyttely aiheuttaa valtaväestössä. 

Ainakaan väärät hälytykset eivät helpota viranomaisten työtä sitten, kun susi lähestyy. Narkolepsiakohun jälkeen heillä on jo täysi työ vakuuttaa kansakunta rokottamisen hyödyistä.

Erja Elo

Kirjoittaja on Apteekkarilehden toimittaja.