Punkkitestien tarve kyseenalainen – tässä syy

Suomalaisten lääkärien yleisesti hyväksymä borrelioosin hoitolinjaus kyseenalaistaa erilaisten borreliatestien merkityksen.

Näin arvioi lääketieteellisen mikrobiologien erikoislääkäri, LT, Jukka Hytönen Turun yliopistosta.

– Nykytiedon ja hoitolinjauksen valossa testaaminen voi aiheuttaa turhaa huolta ja tarpeettomia lääkärikäyntejä.

Borrelioosin kotitestaukseen on tarjolla verestä tehtäviä vasta-ainepikatestejä sekä punkille tehtäviä testejä, joilla tutkitaan punkin kantamaa borreliabakteeria.

Eurooppalainen kliinisen mikrobiologian ja infektiotautien yhdistys (ESCMID) suosittelee välttämään punkkitestien käyttöä (1).

Suositusta perustellaan muun muassa sillä, että punkin kantama borrelioosi ei vielä tarkoita tartuntaa, koska siirtyminen ihmiseen kestää verrattain pitkään. Tartunta alle vuorokaudessa on harvinaista.

Sekä ESCMID että Hytönen pitävät ongelmana myös mahdollista virheellistä turvallisuuden tunneta, joka testaamisesta seuraa.

– Vaikka testi olisi luotettava ja negatiivinen tulos paikkansa pitävä, on täysin mahdollista, että punkin pistoja on ollut huomaamatta muitakin. Mahdollisten ihomuutosten seuraaminen voi unohtua, jos yksittäinen punkki on todettu testillä ”puhtaaksi”, Hytönen toteaa.

Vasta-ainekaan ei ole hoidon kriteeri

Myös verestä tehtäviin vasta-ainekotitesteihin liittyy tulkintaongelmia. Pelkkä verestä löytyvä vasta-aine ei vielä kerro, että kyseessä olisi aktiivinen tauti.

– Esimerkiksi saaristossa ja Ahvenanmaalla jopa 20 prosentilla väestöstä on veressään borreliavasta-aineita. Tämä ei välttämättä kuitenkaan kerro akuutista, hoitoa vaativasta tilasta, vaan vasta-aineet voivat johtua aiemmin sairastetusta taudista, Hytönen toteaa.

Noin vuosi sitten julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan verestä tehtäviin pikatesteihin liittyy myös luotettavuusongelmia (2).

Turhaa antibioottien käyttöä halutaan välttää

Suomessa punkin levittämän borrelioosi-infektion varhaisvaiheen hoito antibiooteilla aloitetaan pääsääntöisesti aina kliinisten oireiden, esimerkiksi pistokohdan ihomuutosten perusteella.

Mikäli varmuutta pistosta ei ole, voidaan ihomuutosten lisäksi arvioida sitä, onko potilas oleskellut alueella, jossa tiedetään olevan punkkeja.

– Pelkkä ihoon kiinnittynyt punkki ei ole indikaatio hoidolle. Ei, vaikka punkki osoittautuisi testillä borrelioosin kantajaksi. Ainoastaan joissain poikkeustapauksissa, esimerkiksi raskaana olevien kohdalla, lääkäri voi mahdollisesti tehdä hoitopäätöksen muuten kuin kliinisin perustein, Hytönen toteaa.

Hytösen mukaan Suomessa yleisesti hyväksytyn hoitolinjauksen takana on antibioottien käyttöön liittyvä hyöty-haitta-arviointi.

– Haittoja arvioidaan yhteisön ja yksilön kannalta. Arvioinnissa on otettava huomioon antibioottiresistenssi ja kustannukset sekä mahdolliset yksilöä koskevat terveyshaitat, kuten vaikean antibioottiripulin mahdollisuus.

Suojaus ja punkkisyyni tarpeen

Tärkeimmät keinot borrelioosin ehkäisyssä ovat suojautuminen vaatetuksella sekä päivittäiset punkkitarkistukset. Mikäli ihosta löytyy punkki, se on syytä poistaa viipymättä apteekista saatavilla apuvälineillä.

Jos pistoskohtaan alkaa myöhemmin muodostua ihomuutos, on syytä mennä lääkäriin.

Hyönteisten pistoihin liittyy kuitenkin usein ihoärsytystä, joten pieni punoitus ei vielä ole merkki borrelioosin tarttumisesta.

– Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että halkaisijaltaan viiden sentin punoitus viikon kuluttua pistosta on lääkärin arviota vaativa merkki.

Punkit levittävät myös borrelioosia harvinaisempaa puutiaisaivotulehdusta, johon on saatavilla rokote toisin kuin borrelioosiin.

Ahvenanmaalla asuvilla se kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan. THL:n mukaan rokote on suositeltava myös pitkiä aikoja Ahvenanmaalla, Turun saaristossa ja muilla riskialueilla oleskeleville.

(1) Tick tests for the detection of Borrelia are not recommended by the ESCMID Study Group for Lyme Borreliosis (ESGBOR) >

(2) Eur J Clin Microbiol Infect Dis 2014; DOI 10.1007/s10096-014-2217-5 >