Professori Kivelä: "En usko tulosta yli- tai alilääkitsemisen vähyydestä"

”Olen nähnyt urani aikana niin järkyttäviä tapauksia, että kannustan ehdottomasti farmasian asiantuntijoita tarjoamaan yhteistyötä vanhusten lääkehuollossa”, professori Sirkka-Liisa Kivelä sanoo.

”Serotoniinioireyhtymä!”

Näin professori Sirkka-Liisa Kivelä huudahti, kun jatko-opiskelija kertoi hänelle isoäitinsä kuolemasta ja näytti omatoimisen rouvan yhtäkkisen kuoleman aikaiset lääkelistat 2004.

Hyväkuntoinen rouva oli kaatunut ja joutunut terveyskeskukseen, ja osastolla hänen kuntonsa romahti.

Lääkäri päätti siirtää potilaan saattohoitoon, ja lääkitykset lopetettiin.

Kaikkien yllätykseksi seuraavana aamuna isoäiti oli jälleen oma itsensä.

Isoäiti kotiutettiin, lääkehoidot aloitettiin uudestaan, mystiset oireet palasivat, ja muutaman kuukauden kuluttua isoäiti kuoli.

Tuosta tapahtumasarjasta ja sitä seuranneesta tapaamisesta Sirkka-Liisa Kivelän kanssa sai alkunsa lääketieteen opiskelija Juha Puustisen väitöstyö, joka hyväksyttiin keväällä 2014 Turun yliopistossa.

Aihe koski unilääkkeiden ikääntyville aiheuttamia palautumattomia kognitiivisen toimintakyvyn haittoja.

Tapaus oli isoäitinsä lääkitysvirheeseen menettäneelle Puustiselle ainutkertainen.

Kivelälle se oli valitettavasti yksi sadoista, joita hän on ikääntyvien turvallisen lääkehoidon äänitorvena saanut kuulla ja nähdä.

Lääkäreille ja hoitajille lisää tietoa farmaseuttisesta avusta

Ymmärrys siitä, miten eri tavoin lääkkeet vaikuttavat ikääntyneeseen ihmiseen on lisääntynyt viime vuosina huimasti.

Turun yliopiston yleislääketieteen professori Sirkka-Liisa Kivelä – nykyisin emerita – sanoo, että paljon on vielä parannettavaa.

Siksi hän kertoo olevansa todella iloinen siitä, miten aktiivisesti farmasian asiantuntijat ovat lähteneet kehittämään vanhusten lääkehuoltoa yhteistyössä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kanssa.

Kivelä toivoo, että tieto apteekin ja farmasian ammattilaisten tarjoamasta avusta tavoittaisi nykyistä paremmin myös lääkärit ja hoitajat.

– Yhteistyön mahdollisuuksista kertovat artikkelit pitäisi julkaista lääketieteen ja hoitotyön lehdissä. Pitäisi saada laajalle tietoisuus sitä, että hyvät yhteistyömallit tuottavat positiivisia tuloksia.

Kivelä viittaa syyskuun Apteekkarilehden artikkeleihin, joissa kerrotaan muun muassa Forssan ja Turun Hirvensalon hankkeista iäkkäiden lääkitysturvallisuuden parantamiseksi.

Kivelä toteaa, että niiden esimerkit pitäisi saada ehdottomasti valtakunnalliseksi malliksi.

Hän korostaa, että moniammatillista yhteistyötä tarvitaan lisää myös siksi, että lääketiede ja lääkäreiden osaaminen kapenee ja syvenee koko ajan; kokonaiskuvan hahmottamiseksi tarvitaan useita eri asiantuntijoita.

"En usko tulosta yli- tai alilääkitsemisen vähyydestä"

Kivelä luki myös Apteekkarilehden jutun, jossa pohdittiin, millä tolalla lääkeosaaminen hoiva- ja palvelukodeissa on nyt ja miten tulevat säästöt vaikuttavat hoidon turvallisuuteen.

– Artikkelit olivat hirveän kuvaavia ja hyviä. Niiden kertomat esimerkit olivat kuitenkin aika lieviä, olen nähnyt urani aikana niin paljon, paljon pahempaa. Siksi kannustan ehdottomasti farmasian ammattilaisten, lääkäreiden ja hoitajien yhteistyötä.

Syksyllä järkyttävän esimerkin tästä antoi Tehy-lehden julkaisema artikkeli ”Vuosien piina – vasta hoitajan kantelu herätti viranomaiset” palvelutalo Pahtajan toiminnasta Rovaniemellä.

Vanhusten asiaton kohtelu hoiva- ja palvelutaloissa nousi esiin myös keväällä, kun Valvira selvitti vanhusten kaltoinkohtelua sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä.

Tulos oli järkyttävä: 93 prosenttia vastanneista kertoi havainneensa vanhusten kaltoinkohtelua.

Kysely kertoi myös sen, että hoitajien mukaan kaltoinkohtelu on etupäässä muuta kuin yli- tai alilääkitsemistä; noin puolet (52%) vastaajista ilmoitti, ettei ollut koskaan havainnut kumpaakaan.

Vastaajista 40 prosenttia oli havainnut sitä harvemmin kuin kuukausittain, 5 prosenttia kertoi näkevänsä sitä kuukausittain ja 3 prosenttia päivittäin tai viikoittain.

Kivelä pohtii tuloksia hetken.

– En valitettavasti usko, että tulos pitää kutinsa. Hoitohenkilökunta katsoo asioita käytännön työn kannalta, heillä ei ole riittävästi kriittistä tietoa arvioida yli- tai alilääkitsemistä. Tähän tarvitaan farmasian ja lääketieteen ammattilaista.