Päätöksenteon sietämätön vaikeus

TERVEYDENHUOLLON UUDISTUSTA on väännetty Suomessa jo vuosien ajan. Useita malleja on tuotu esille, viimeisimpänä Keskustan maakuntamalli. Kaikkia esillä olleita yhdistää mielestäni se, että niissä ei ole ajateltu terveydenhuollon toimivuutta. Niiden tähtäimessä on vain kunkin puolueen näkemykseen sopiva kuntapolitiikka.

Mielipiteessäni ei varmasti ole mitään uutta, mutta nyt näyttää valitettavasti toteutuneen se, mitä kaikki alussa pelkäsivät. Poliittisen päätöksenteon vaikeus johtaa tilanteeseen, jossa kukaan ei oikein tiedä mihin suuntaan ollaan menossa.

Nyt on jo selkeästi nähtävissä, että kehityshankkeisiin ja toiminnan muutoksiin liittyvät päätökset eivät etene kunnissa ja kuntayhtymissä. Tämä aiheuttaa sen, ettei operatiiviseenkaan johtamiseen tarvittavia päätöksiä saada tehtyä. Terveydenhuoltomme lillii lämpimässä vedessä ja odottelee päätöksiä. Samalla kustannukset uhkaavat karata täysin käsistä.

PÄÄTÖKSENTEON VAIKEUS tulee esille erityisesti investoinneissa. On hankalaa tehdä ratkaisuja, kun ei tiedä kenen tontille on investoimassa ja kuka investointia tulevaisuudessa hallinnoi.

Huonoja esimerkkejä löytyy toteutetuista kuntaliitoksista. Niistä tehdystä selvityksestä oli todettavissa, että erityisesti pienet kunnat tekivät esimerkiksi suuria rakennusinvestointeja ennen kuntaliitosta. Näin saatiin oman kunnan investoinnille liitoksen myötä isompi lompakko maksajaksi. Tämä ei varmaankaan ole ollut tarkoitus.

Terveydenhuolto on hyvin työvoimavaltainen ala. Sen kustannuksista 50–70 prosenttia muodostuu henkilöstömenoista. Käynnissä olevat uudistusajatukset näyttävät melkein kaikki johtavan siihen, että viiden vuoden irtisanomissuoja on toteutumassa.

Tämä on kustannusten kannalta täysin kestämätön suunta. Irtisanomissuojan ollessa voimassa on suuri riski, että työpaikoille kehittyy toimintatapoja, joissa ylenmääräinen henkilöstöresurssi tukee toiminnan tehottomuutta. Päätös, jossa irtisanomissuojan merkittävä huononnus tulisi voimaan edes ilman taannehtivuutta, tuntuu kuitenkin kohtuullisen epätodennäköiseltä.

NYT ON KÄSILLÄ VIIMEISET HETKET päätösten tekemiseen. Päättäjillä on kuitenkin ongelma. Heidän työsuhteensa loppu häämöttää puolentoista vuoden päässä ilman yt-neuvotteluja. Uuden työpaikan hakeminen tapahtuu hyvinkin julkisella hakuprosessilla eduskuntavaaleissa. Tällä on selkeä vaikutus päätöksentekoon.

Terveydenhuollon uudistaminen vaatisi päätöksiä, jotka eivät missään tapauksessa miellytä kaikkia niitä, joita ne koskettavat. Tämän takia on suuri vaara, että päätökset lykkääntyvät seuraavalle eduskunnalle, kun hankalia päätöksiä ei haluta tehdä.

Terveydenhuollon toimijat kaikilla sektoreilla joutuvat työskentelemään tällä hetkellä ilman päämäärää kehitystoimenpiteiden suuntaamiseksi. Samalla he joutuvat olemaan julkisuuden hampaissa kustannusten nousun takia, koska päättäjät eivät ole kertoneet heille, mihin suuntaan laivaa pitäisi ohjata.

Tarvitaan siis pikaisia päätöksiä. Arvoisat kansanedustajat, saammeko niitä? Henkilökohtaisesti olen alkanut pelätä pahinta.

Timo Kaukonen

Kirjoittaja on Oulun yliopistollisen sairaalan vastuualuejohtaja ja toiminut aiemmin Lääkäriliiton puheenjohtajana.