Päätöksenteon sietämätön vaikeus
29.10.2013 08:33
TERVEYDENHUOLLON UUDISTUSTA on väännetty Suomessa jo vuosien ajan. Useita malleja on tuotu esille, viimeisimpänä Keskustan maakuntamalli. Kaikkia esillä olleita yhdistää mielestäni se, että niissä ei ole ajateltu terveydenhuollon toimivuutta. Niiden tähtäimessä on vain kunkin puolueen näkemykseen sopiva kuntapolitiikka.
Mielipiteessäni ei varmasti ole mitään uutta, mutta nyt näyttää valitettavasti toteutuneen se, mitä kaikki alussa pelkäsivät. Poliittisen päätöksenteon vaikeus johtaa tilanteeseen, jossa kukaan ei oikein tiedä mihin suuntaan ollaan menossa.
Nyt on jo selkeästi nähtävissä, että kehityshankkeisiin ja toiminnan muutoksiin liittyvät päätökset eivät etene kunnissa ja kuntayhtymissä. Tämä aiheuttaa sen, ettei operatiiviseenkaan johtamiseen tarvittavia päätöksiä saada tehtyä. Terveydenhuoltomme lillii lämpimässä vedessä ja odottelee päätöksiä. Samalla kustannukset uhkaavat karata täysin käsistä.
PÄÄTÖKSENTEON VAIKEUS tulee esille erityisesti investoinneissa. On hankalaa tehdä ratkaisuja, kun ei tiedä kenen tontille on investoimassa ja kuka investointia tulevaisuudessa hallinnoi.
Huonoja esimerkkejä löytyy toteutetuista kuntaliitoksista. Niistä tehdystä selvityksestä oli todettavissa, että erityisesti pienet kunnat tekivät esimerkiksi suuria rakennusinvestointeja ennen kuntaliitosta. Näin saatiin oman kunnan investoinnille liitoksen myötä isompi lompakko maksajaksi. Tämä ei varmaankaan ole ollut tarkoitus.
Terveydenhuolto on hyvin työvoimavaltainen ala. Sen kustannuksista 50–70 prosenttia muodostuu henkilöstömenoista. Käynnissä olevat uudistusajatukset näyttävät melkein kaikki johtavan siihen, että viiden vuoden irtisanomissuoja on toteutumassa.
Tämä on kustannusten kannalta täysin kestämätön suunta. Irtisanomissuojan ollessa voimassa on suuri riski, että työpaikoille kehittyy toimintatapoja, joissa ylenmääräinen henkilöstöresurssi tukee toiminnan tehottomuutta. Päätös, jossa irtisanomissuojan merkittävä huononnus tulisi voimaan edes ilman taannehtivuutta, tuntuu kuitenkin kohtuullisen epätodennäköiseltä.
NYT ON KÄSILLÄ VIIMEISET HETKET päätösten tekemiseen. Päättäjillä on kuitenkin ongelma. Heidän työsuhteensa loppu häämöttää puolentoista vuoden päässä ilman yt-neuvotteluja. Uuden työpaikan hakeminen tapahtuu hyvinkin julkisella hakuprosessilla eduskuntavaaleissa. Tällä on selkeä vaikutus päätöksentekoon.
Terveydenhuollon uudistaminen vaatisi päätöksiä, jotka eivät missään tapauksessa miellytä kaikkia niitä, joita ne koskettavat. Tämän takia on suuri vaara, että päätökset lykkääntyvät seuraavalle eduskunnalle, kun hankalia päätöksiä ei haluta tehdä.
Terveydenhuollon toimijat kaikilla sektoreilla joutuvat työskentelemään tällä hetkellä ilman päämäärää kehitystoimenpiteiden suuntaamiseksi. Samalla he joutuvat olemaan julkisuuden hampaissa kustannusten nousun takia, koska päättäjät eivät ole kertoneet heille, mihin suuntaan laivaa pitäisi ohjata.
Tarvitaan siis pikaisia päätöksiä. Arvoisat kansanedustajat, saammeko niitä? Henkilökohtaisesti olen alkanut pelätä pahinta.
Timo Kaukonen
Kirjoittaja on Oulun yliopistollisen sairaalan vastuualuejohtaja ja toiminut aiemmin Lääkäriliiton puheenjohtajana.
Osallistu keskusteluun
Kommentit
PJP 14.11.2013 11:39
Nyt on pakko olla eri mieltä. Erikoissairaanhoito ei ole terveydenhuollon suurin ongelma vaan pääsääntöisesti se osa, joka toimii hyvin. Ongelmat kulminoituvat esh-pth rajapinnoille, lähetekäytäntöihin ja potilaiden siirtymiseen pois esh:n piiristä. Ja kustannuksiin, mikä johtuu siitä, että esh on kallista. Mutta väite siitä, että esh "rahastaa" kuntia, on puppua. Oman kokemukseni mukaan esh taistelee samojen talouden realitettien varjossa kuin kunnat, jotka ainakin täällä pk-seudulla valvovat esh:n taloutta erittäin tiukasti. Potilaat nyt vaan on hoidettava.
Mielestäni "yhden terveydenhuollon" malli olisi pohtimisen arvoinen asia. Samoin se, että kustannus- ja järjestämisvastuuta jaettaisiin nykyistä laajemmalle tai ainakin vahvemmille hartioille.
nos 17.11.2013 09:42
Helsinki on oma lukunsa, niin kuin varmaan muutkin, mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolella trendi on se, että perusterveydenhuollon kustannukset kasvavat hitaammin kuin erikoissairaanhoidon. Jokainen ymmärtää, että jos kallein sektori kasvaa esim. 5 % per vuosi kuntien tulojen kasvaessa 2,5 %, tilanne on kestämätön. Seuraava kysymys on se, luopuvatko erikoislääkärit budjeteistaan, jos erikoissairaanhoito ja perustaso pannaan yhteen: itse epäilen. Oma kantani on, että ainoa tapa hillitä menoja on hoitaa potilaat mahdollisimman matalalla portaalla (moni on sosiaalihuollon, ei terveydenhuollon asiakas). Tämä onnistuu, kun pannaan terveyskeskukset kuntoon, mihin ei taida löytyä tahtoa, niin kauan kun itse on työterveyshuollon piirissä tai vakuutukset kunnossa. Perusterveydenhuollon kuntoon laittaminen ei kuitenkaan riitä, koska esh:lla tuntuu olevan trendi nostaa hintoja, jos potilaiden määrä vähenee. Tarvitaan siis johtajia ja heille tueksi pykäliä, jotta tehot voidaan kääntää nopeasti rahaksi kuntien tasolla. Itse olen sitä mieltä, että mikään ei tule lähiaikoina tilannetta parantamaan, henkinen ilmapiiri on aivan liian itsekäs ja kyyninen tällä hetkellä.
nos 17.11.2013 10:01
Terveydenhuollon rakenteiden ja tuotannon tehostaminen on vain osa kokonaisuutta. Suurin vaikuttava tekijä järjestelmän tulevaisuuteen on se, saadaanko Euroopassa muutakin talouspolitiikkaa kuin kurjistamispolitiikkaa aikaiseksi. Tällä hetkellä vaikuttaa epätodennäköiseltä, ehkäpä jokin luonnonkatastrofi tai sota saa aktiivitoimenpiteet hyväksytyiksi (jotka Olli Rehnkin hyväksyy). Toinen juttu on sitten vielä asioiden priorisointi. Apteekkariliitto uutisoi muistaakseni jokin viikko sitten, että sairasvakuutusmenoja vähennetään lääkekorvauksissa noin 20 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa, että lääkkeet ovat sairaille kalliimpia keskimäärin ja apteekkien tulot pienenevät (korkeampi hinta potilaalle, kysyntä pienenee). Perjantaina katsoin A-studiota, jossa sanottiin, että valtio on laittanut 260 miljoonaa kaivostehtaaseen, joka ei kykene toimimaan kannattavasti, vaikka saa privilegioita ympäristösäännösten suhteen. Asiantuntija totesi, että vedenpuhdistamo, joka olisi tullut olla alun alkaenkin alueella, maksaa lähemmäksi 100 miljoonaa euroa. Siinä sitä arvokeskustelua terveydenhuoltoon.
nos 19.11.2013 07:28
Terveydenhuollossa on erotettava muutama vaikuttava seikka: yleinen yhteiskunnallinen tilanne, resurssien allokointi terveydenhuoltoon, resurssien allokointi terveydenhuollon sisällä, terveydenhuollon järjestelmä ja järjestelmän tuotanto. Keskustelu liikkuu tällä hetkellä terveydenhuollon järjestelmässä, mikä on ok, mutta en ole kuullut julkisuudessa tarkempia perusteluita sille, miksi terveydenhuollon kustannukset pysyisivät kurissa isompien sote-alueiden takia. Jos joku avaa kohta kohdalta mekaniikan, olen tyytyväinen. Kustannusten kurissapitäminen ja laatu liittyy kannustimiin. Tämän hetken ongelma on, että sotella ei ole aina kannustimia toimia kunnolla. Kuntien ja kuntayhtymien järjestelmät vaikuttavat joskus onnettomilta, kun ei ole valmiuksia esimerkiksi kuukausiseurantaan kustannusten osalta. Johtajat eivät aina tiedä, kuinka paljon heillä on resursseja asiakkaista puhumattakaan. Sen sijaan seminaareja, projekteja ja muuta mukavaa vaikuttaa riittävän. Itse pelkään suurissa sote-alueissa juuri sitä, että henkilöstön aika menee siihen, kun pitää opettaa konsulttia, millä välin rahat on jo jaettu soten sisällä.
nos 30.10.2013 13:42
Muutama kriittinen kommentti. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset eivät ole Suomessa karanneet käsistä. Menot kasvoivat n. 3 % vuosien 2010-2011, välillä, vaikka maa elää vahvassa taantumassa. Suomi käyttää yhä edelleen alle keskiarvojen tuloistaan terveydenhuoltoon (n. 9 %). Suurin ongelma on erikoissairaanhoito, joka rahastaa kuntia. Perusterveydenhuollon laittaminen erikoissairaanhoidon alle ei poista mainittua ongelmaa, vaan pahentaa sitä. Viiden vuoden irtisanomissuojasta voi olla montaa mieltä, mutta ehto on jo kapitalisoitu palkkoihin. Toisin sanoen työntekijät ovat suostuneet alhaisempiin palkkoihin, koska heille on luvattu 5 vuoden irtisanomissuoja.