Miksi palvelupisteet eivät yleisty?

Apteekkarit kokevat, että korkea lupamaksu hidastaa usein kannattavuuden rajamailla kiikkuvan palvelupisteen perustamista.

Vuonna 2011 voimaan tullut lääkelain muutos toi apteekkien lääkekaappien tilalle palvelupisteet, joista asiakkaat voivat saada itsehoitolääkkeitä ja mahdollisesti myös reseptilääkkeitä. Samalla lääkekaappeihin liittynyt tiukka tarveharkinta poistui.

Tarkoitus oli kannustaa apteekkareita perustamaan palvelupisteitä kyläkeskuksiin ja parantaa näin lääkkeiden saatavuutta haja-asutusalueilla.

Toisin kuitenkin kävi.

Suomessa oli viime vuoden lopussa yhteensä 106 apteekin palvelupistettä ja lääkekaappia.

Vielä vuosituhannen alussa lääkekaappeja oli Lääkelaitoksen rekisterissä yli 300, tosin osa niistä oli jo lopettanut toimintansa.

– Onhan se todella vähäistä, jos pisteitä on koko Suomessa vain sata. Ei se haja-asutusalueiden lääkehuoltoa juuri paranna, toteaa apteekkari Sirpa Wallenius Pihtiputaan apteekista.

Palvelupiste vaatii jatkuvaa ylläpitoa, liikevaihto vähäistä

Wallenius perusti palvelupisteen Muurasjärven kyläkaupan yhteyteen kolmisen vuotta sitten.

Palvelupisteen ylläpitäminen teettää apteekille työtä ja liikevaihto on vähäistä. Apteekkari haluaa kuitenkin osaltaan tukea palvelujen jatkumista kyläkeskuksessa.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea perii palvelupisteluvan käsittelystä 1 500 euron maksun.

– Verrattuna muihin lupamaksuihin ja palvelupisteen tuottoon summa on korkea. Palvelupisteen toiminta voi myös loppua milloin tahansa, jos yhteistyökumppani joutuu lopettamaan toimintansa, Wallenius pohtii.

Verrattuna muihin lupamaksuihin ja palvelupisteen tuottoon summa on korkea."

Muurasjärven palvelupiste alkoi olla plussan puolella vajaan kahden vuoden kuluttua perustamisesta, mutta senkin jälkeen tulot ovat olleet vain hieman menoja suuremmat.

– Tarkoituksena kai oli, että haja-asutusalueille saataisiin lisää palveluja. Korkea lupamaksu ei ainakaan tue näitä tavoitteita, vaikka se ei koko apteekin liikevaihtoon nähden suuri summa olekaan.

Lupamaksun hinnan tulisi vastata kustannuksia

Johtaja Eija Pelkonen Fimeasta toteaa, että erilaisten lupien käsittelystä perittävät maksut määrätään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa.

Apteekin palvelupisteen toimiluvan käsittelystä peritään 1500 euroa. Tämä koskee myös tilanteita, joissa palvelupisteen ylläpitäminen on apteekkiluvan ehtona.

Lääkekaappiluvat olivat aikoinaan maksuttomia. Viimeisten lääkekaappien luvat päättyvät kuitenkin vuonna 2017, mihin mennessä niillekin on haettava palvelupisteluvat, jos apteekkari haluaa jatkaa toimintaa.

Fimean periaatteena on, että suoritteista peritään niiden keskimääräisiä kustannuksia vastaava hinta.

– Hakemusten käsittelyn yhteydessä joudutaan tarvittaessa pyytämään lisäselvityksiä tai kuulemaan kuntaa ja muita alueen apteekkareita. Lupapäätöksen hintaan sisältyy myös palvelupisteiden toimintaan liittyvien ilmoitusten käsittely, mahdollinen muu valvonta, rekistereiden ylläpito, säädösten valmistelu sekä ohjaus ja neuvonta, Pelkonen kuvailee.

Lyhytkestoiseen, alle kuukauden kestävään toimintaan palvelupisteluvan voi saada 500 eurolla. Tämä koskee esimerkiksi suuriin kesätapahtumiin perustettavia lääkehuollon pisteitä.

Kyläkauppojen harveneminen iskee myös palvelupisteisiin

Eija Pelkonen ei lähde arvioimaan, onko apteekin palvelupisteitä nykyisin riittävästi. Sitä pitäisi kysyä mieluummin asiakkailta.

Palvelupisteitä on hänen mukaansa lopetettu muun muassa siksi, että paikkakunnalla ei ole enää toiminut yritystä, jonka yhteyteen palvelupisteen olisi voinut sijoittaa.

Mahdolliuus verkkoapteekin pitoon on myös voinut vähentää palvelupisteiden tarvetta.

– Haja-asutusalueiden asukkailta ei ole tullut yhteydenottoja tai valituksia, että apteekkarit olisivat kieltäytyneet käynnistämästä palvelupistelupahakemusta lupapäätöksen hinnan vuoksi, jos palvelupisteelle on alueella tarvetta.

Pelkonen muistuttaa, että apteekkarilla on vastuu väestön apteekkipalvelujen saatavuudesta sijaintialueellaan. Fimean näkemyksen mukaan se voi tarkoittaa myös palvelupisteluvan hakemista, jos lääkkeiden saatavuuden turvaaminen sitä edellyttää.

Uusi apteekkari maksaa uuden luvan

Lupamaksu ei jousta edes silloin, jos apteekin palvelupiste jatkaa toimintaansa ja vain apteekkari vaihtuu. Tämän sai huomata Tuija Myllymäki, joka aloitti Sastamalassa Hopun apteekin apteekkarina viime vuoden lopussa.

Apteekin palvelupiste oli avattu Karkkuun kyläkaupan yhteyteen vain muutamaa vuotta aiemmin. Silti uusi apteekkari joutui maksamaan siitä 1 500 euron lupamaksun.

– Ymmärrän, että jokin maksu tarvitaan byrokratian kannalta. Kritisoin kuitenkin sitä, että maksu on täysin sama kuin uuden hakemuksen kohdalla.

Myllymäki uskoo, että apteekkareiden kynnys perustaa uusia palvelupisteitä olisi matalampi ja palvelun jatkuvuus turvatumpaa, jos lupamaksu olisi nykyistä pienempi.

Itsekin hän pohti, hakeeko lupaa palvelupisteelle, mutta ei kuitenkaan halunnut lakkauttaa hyvin toimivaa palvelua.

– Palvelupisteen toiminta ei ole millään tavalla kannattavaa apteekille. Näin sen kuitenkin tärkeäksi palveluksi kylän asukkaille, Myllymäki kertoo.