Korona ei ole ainoa uhka – tuberkuloosi on yhä yksi maailman yleisimmistä infektiotaudeista.

Koronapandemia on nyt akuutti terveysuhka, mutta ei valitettavasti ainoa sellainen. Vuosittain jopa 10 miljoonaa ihmistä sairastuu maailmalla tuberkuloosiin. Taudin hoito voi kestää pitkään ja vaatii potilaaltakin paljon. Nyt kehitteillä on tekniikka, jossa koko lääkekuuri voitaisiin antaa yhdellä kertaa.

Elokuussa 2020 yli 20 miljoonaa ihmistä oli sairastunut koronavirukseen eri puolilla maailmaa. Yhdeksässä kuukaudessa tautiin on kuollut yli 700 000 ihmistä.

Luvut ovat hurjia, mutta eivät täysin ainutlaatuisia. Covid-19 ei ole ainoa keuhkoihin iskevä, epidemioita aiheuttava vakava sairaus.

Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan vuonna 2018 yhteensä 10 miljoonaa ihmistä sairastui tuberkuloosiin. Tautiin kuoli peräti 1,5 miljoonaa ihmistä.

Tuberkuloosi on edelleen yksi maailman yleisimmistä infektiotaudeista.

Suomessa harvinainen

Suomessa todettiin viime vuonna 224 tuberkuloositartuntaa. Sen sijaan tuberkuloosikuolemia tilastoidaan vuosittain vain muutamia. Kyseessä on yleensä iäkäs ihminen, jolla on muitakin sairauksia.

– Tuberkuloositapaukset ovat vähentyneet tasaisesti kymmenen viime vuotta. Vuodesta 2009 tuberkuloositapausten kokonaismäärä sekä ilmaantuvuus ovat Suomessa puolittuneet, sanoo johtava asiantuntija Hanna Soini Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL).

Vielä 1900-luvun alkupuolella tuberkuloosi oli suomalaisten yleisin kuolinsyy. 1930-luvulla joka tunti yksi suomalainen menehtyi tautiin.

Sittemmin tuberkuloosiin on Suomessa totuttu törmäämään useimmiten kaunokirjallisuudessa.

Mutta ei tauti kadonnut ole. Alkuvuodesta 2019 Naistenklinikalla säikähdettiin, kun nuorella synnyttäneellä naisella todettiin tartuttava keuhkotuberkuloosi. Tartunnalle altistui 15 perhettä.

Tuberkuloosin uudet kasvot

Tällä hetkellä puolet Suomen uusista tautitapauksista todetaan korkean tuberkuloosiriskin maista tulleilla maahanmuuttajilla. Heidän osuutensa sairastuneista on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun.

Korkean tuberkuloosiriskin maita ovat muiden muassa Afganistan, Somalia, Venäjä, Thaimaa ja Vietnam.

Siinä missä syntyperältään suomalainen tuberkuloosipotilas on tyypillisesti iäkäs, maahanmuuttajataustaisten sairastuneiden keski-ikä on noin 30 vuotta. Muuttoliikkeet ja matkailu nuorentavat tuberkuloositilastoja.

Toisin kuin on pelätty, maahanmuutto ei ole kuitenkaan lisännyt tartuntoja. Yleensä tartunta vaatii pitkäaikaista oleskelua samoissa sisätiloissa sairastuneen kanssa. Julkisilla paikoilla ja kulkuneuvoissa tapahtuneet tartunnat ovat erittäin harvinaisia. Taudille altistuneistakin vain kolmasosa saa tartunnan ja heistä vain kymmenesosa sairastuu tuberkuloosiin.

Kaikille korkean tuberkuloosiriskin maista tulleille maahanmuuttajille suositellaan keuhkoröntgenkuvausta. Toimenpide on vapaaehtoinen, ainoastaan vahva epäilys akuutista tuberkuloosista johtaa tartuntatautilain mukaisiin pakkotoimiin.

Soinin mukaan 80 prosenttia turvapaikanhakijoista osallistuu tutkimuksiin. Muiden maahanmuuttajien seulonta ei toimi yhtä hyvin, eikä heistä ole tilastoja.

Tartunta voi muhia vuosikymmeniä

Tuberkuloosi on Mycobacterium tuberculosiksen aiheuttama yleisvaarallinen tartuntatauti. Taudin yleisin muoto on pisaratartuntana leviävä keuhkotuberkuloosi.

Tartunnan saaminen ei välittömästi johda oireilevaan tuberkuloosiin. Maailman terveysjärjestön (WHO) arvion mukaan neljäsosalla maailman väestöstä on latentti eli piilevä tuberkuloositartunta. Latentti tuberkuloosi voi puhjeta itse sairaudeksi vasta vuosikymmenienkin päästä tartunnasta, valtaosalla tautia ei kehity koskaan.

Tuberkuloosibakteeri ei tartu taudin piilevässä vaiheessa.

Epidemiavuosina tuberkuloosi oli Suomessa yleinen nuorilla ja keski-ikäisillä. Nykyään syntyperäisistä suomalaisista suurin riskiryhmä ovat iäkkäät ihmiset, joiden heikentynyt yleiskunto johtaa lapsuudessa saadun tuberkuloosibakteerin aktivoitumiseen.

Muita riskiryhmiä ovat alkoholistit ja immuunipuutoksesta kärsivät ihmiset, kuten aids-potilaat.

Toukokuussa 2020 julkistetun valtakunnallisen tuberkuloosiohjelman päätavoitteet ovat tuberkuloosiin sairastuneiden varhainen toteaminen, sairastuneiden yhdenvertainen ja tasalaatuinen hoito sekä taudin leviämisen ehkäisy.

– Oleellista on tautitapausten nopea tunnistaminen. Tuberkuloosin diagnoosi viivästyy usein juuri sen takia, ettei taudin mahdollisuutta muisteta, varsinkaan jos kyseessä on nuori, suomalaistaustainen henkilö, Soini toteaa.

Kolme vuotta sitten Porissa ulkomaalaistaustainen mies kuoli keuhkotuberkuloosiin. Useita kertoja lääkärissä kurkkukivun ja nielemisvaikeuksien takia käyneen miehen kohdalla tuberkuloosia ei osattu epäillä ajoissa.

Diagnoosin varmistuttua tilanne oli jo niin paha, ettei välittömästi aloitettu lääkityskään enää pelastanut potilasta.

Keuhkotuberkuloosi voi näyttää röntgenkuvassa esimerkiksi tältä. Kuva: iStock

Lääkitys lyhentää taudin kestoa

Tuberkuloosirokote (BCG) otettiin käyttöön 1940-luvulla, ja se poistui kansallisesta lasten- ja nuorten rokotusohjelmasta vuonna 2006 mahdollisten haittojensa vuoksi. Rokotebakteerista aiheutuvien paiseiden ja luutulehdusten riski katsottiin suuremmaksi kuin rokotteen suojahyöty.

Nykyään rokote annetaan vain riskiryhmään kuuluville, alle 7-vuotiaille lapsille. Se suojaa lähinnä tuberkuloosin vaarallisilta jälkitaudeilta, kuten aivokalvontulehdukselta. Teho itse keuhkotuberkuloosiin on heikompi.

Latenttia tuberkuloosia kantaville, suurentuneessa sairastumisriskissä oleville, voidaan antaa taudin puhkeamista ehkäisevä lääkehoito.

Hygienian parantuminen ja asumisen väljeneminen ovat vähentäneet tartuntoja. Ratkaisevinta taudin nujertamisessa on kuitenkin ollut lääkehoidon kehittyminen. Toimiva lääkitys on lyhentänyt merkittävästi taudin kestoa ja tartuttamisaikaa.

Yleisimmille tuberkuloosilääkkeelle vastustuskykyisiä, moniresistenttejä tautitapauksia ilmenee maailmassa jo puoli miljoonaa vuodessa. Suomessakin näitä erittäin vaikeasti hoidettavia tuberkuloosimuotoja todetaan vuosittain muutamia.

Hoito voi kestää kaksi vuotta

Tyypillisesti tuberkuloosin hoito aloitetaan neljän lääkkeen yhdistelmällä. Tuberkuloosiin on tällä hetkellä noin 20 lääkeainetta, mutta uusia lääkkeitä tarvitaan jatkuvasti, sillä myös entistä vastustuskykyisemmät kannat lisääntyvät.

– Yleisimmille tuberkuloosilääkkeelle vastustuskykyisiä, moniresistenttejä tautitapauksia ilmenee maailmassa jo puoli miljoonaa vuodessa. Suomessakin näitä erittäin vaikeasti hoidettavia tuberkuloosimuotoja todetaan vuosittain muutamia, Soini kertoo.

– Maailmalla on jo havaittu tuberkuloosibakteereja, jotka ovat vastustuskykyisiä kaikille käytössä oleville lääkkeille.

Lääkeresistenttien kantojen nujertamiseksi hoito voi kestää jopa kaksi vuotta.

Hoito vaatii potilaalta motivaatiota ja ymmärrystä. Neljän lääkkeen ottaminen useita kertoja päivässä on haastavaa.

Hoitoa ei kuitenkaan koskaan saisi jättää kesken. Jokainen keskeytetty kuuri helpottaa uuden antibioottiresistentin kannan syntymistä.

Uusi lääkintätekniikka kehitteillä

Parhaillaan kehitteillä on mullistava tekniikka, jossa koko lääkekuuri voitaisiin yhdellä kertaa viedä potilaan vatsalaukkuun. Nenä-mahaletkun avulla asennettava verkkoputkilo vapauttaa lääkkeet elimistöön tasaisesti hoidon ajan. Menetelmä helpottaisi hoitoa huomattavasti, mutta se vaatii vielä lisätutkimuksia.

Tuberkuloosi on siis hoidettavissa, eikä Suomessa ole odotettavissa massiivista tuberkuloosiepidemiaa.

Voitettu sairaus tuberkuloosi ei kuitenkaan ole. Paikalliset epidemiat ovat edelleen mahdollisia Suomessakin.

Viimeksi vähän isompi epidemia todettiin Turussa vuosina 2012-2013. Tuolloin noin 15 nuorta ja aikuista sairastui tuberkuloosiin.

Tuberkuloosia ei tarvitse pelätä, mutta sitä ei pidä myöskään unohtaa.

Tuberkuloosin lääkehoito Suomessa

• Tuberkuloosin hoito ja tutkimukset ovat Suomessa potilaalle ilmaisia. Hoitona käytetään kansainvälisesti vakioitua usean lääkkeen yhdistelmähoitoa.
• Hoito aloitetaan aina vähintään neljällä peruslääkkeellä ja lääkkeiden teho varmistetaan lääkeherkkyysmäärityksellä laboratoriossa.
• Peruslääkkeitä ovat rifampisiini, isoniatsidi, pyratsiiniamidi, etambutoli ja streptomysiini.
• Tuberkuloosilääkkeet annetaan valvotusti. Annos määräytyy painon mukaan ja yleensä potilas käy ottamassa lääkkeensä terveydenhuollon toimipisteessä.
• Nykyään lääkehoito on mahdollista toteuttaa myös videovalvonnan avulla. Huonokuntoisen potilaan lääkehoito voidaan toteuttaa kotisairaanhoidon avulla.
• Jos kyseessä on lääkeherkkä tuberkuloosi ja hoitovaste on suotuisa, voidaan lääkemäärää vähentää kahden kuukauden kuluttua kahteen. Tavanomainen lääkeherkän keuhkotuberkuloosin hoitoaika on puoli vuotta.
• Hoidon onnistumisen kannalta tärkeimmät lääkkeet ovat rifampisiini ja isoniatsidi. Jos kumpikaan näistä ei tehoa, puhutaan moniresistentistä tuberkuloosista (MDR eli multidrug-resistant).
• Jos tuberkuloosi on vastustuskykyinen myös fluorokinoloneille ja aminoglykosideille, puhutaan XDR (extensively drug resistant) -tuberkuloosista.
• Lääkeresistenttien tuberkuloosikantojen hoito on haastavaa. MDR-tuberkuloosin hoito saattaa vaatia kaikkia 12 Suomessa käytössä olevaa tuberkuloosilääkettä ja hoito voi kestää kaksikin vuotta.