Itkin liikutuksesta, sitten kiukusta

Tuula Vilen 21.02.2019 10:11

Kiitos kirjoituksesta Elina,
Olen itsekin ollut 20 vuotta farmaseuttina apteekissa, kunnes sairastuin itse pahaan nivelreumaan. Ja tein töitä myös sairauden aikanakin kyllä pätkissä.Monta kyyneltä vuodatin asiakkaiteni kanssa, kun he olivat pois tolaltaan sairautensa vuoksi. Kukaan ei kuuntele, välitä, oli yleensä asiakkaan, vanhuksen mielipide. Silloin piti osata ammattiosaamisen lisäksi ottaa tunneälyä käyttöön. En voinut kuin palvella asiakkaan niin, ettei itkien lähtisi jatkamaan matkaa, muuten en olisi tuntenut tekeväni oikein, kuin jos heittäisin vain lääkkeet tiskiin ja informoisin, miten lääkkeitä käytetään. Inhimillisyys on monesti lähellä apteekissa, kun sairaat potilaat hakevat lääkkeitään. Kyllä mieli virkistyy ja työni omaa farmaseutin työtäni kohtaan paranee, kun saan asiakkaan hymyn ja kiitoksen , että kuuntelin. Mutta kiire on ja seuraava asiakas jo odottaa, että vaikea on tietenkin tälläistä toteuttaa aina, mutta muutaman minuutin asiakkaan aito kuuntelu auttaa jo asiakasta, nuorta tai vanhaa jo niin, että voi antaa hänelle toivoa siihen päivään, että hänestä välitetään. Niin paljon on yksinäisyyttä ja epäinhimillisyyttä mahtuu jo tähän pikkuiseen Suomeenkin. Me elämme rahanahdeuden, löyhän moraalin maailmassa tänään. Tuota tulosta kylmillä arvoilla. Tunteet sivuun. Aivan kuin empatiakyky pitäisi kytkeä kokonaan pois päältä, kun olet ihmisten kanssa tekemisissä hoitotyön alallakin. Muuten tehokkuus kärsii...ja on jo kärsinytkin sairaiden ihmisten kustannuksella.

Tuber salep 21.02.2019 12:51

Ja oliko se Torniossa vai Kemissä, kun paikallinen S-kauppias sanoi, että joo, me voimme kyllä kouluttaa henkilökunnan myymään lääkkeitä. Nämä liberalisaatiokiimaisimmat voisivat tulla vierestä seuraamaan, millaista tämä työ on oikeasti. Surua, kuolemaa, sairautta, tahallista ja tahatonta väärinymmärrystä ja sen korjaamista, pykäläviidakossa seikkailua, varastonhoidon vaikeutta hintojen muuttuessa, saatavuusongelmia jne jne.

Kuulisin mielelläni, miten KELAn ex-pääjohtaja selittää syrjäkylältä kyydin saaneelle iäkkäälle asiakkaalle (kun bussia/palvelinjaa ei enää ole ja taksia ei saa, kun ei ole päivystysvelvollisuutta), että olet kaksi päivää liian aikaisin hakemassa lääkettä.

Nämä ovat täällä ruuhka-Suomen ulkopuolella arkea. Silti jaksamme.

Liina 22.02.2019 19:56

Tämä samainen epäkiitollisuus päättäjiltä sekä työnantajan luoma hoppu vähän henkilökunnan vuoksi, joka tekee täysin mahdottomaksi antaa asiakkaalle hänen todella tarvitsemansa aika, sai minut vaihtamaan alaa sellaiseen, jossa saan hyödyntää koko osaamis repertuaarini ajan kanssa - asiakasta parhaiten palvellen. Ehdin työskennellä apteekissa yli 10 vuoden ajan, jonka jälkeen sain tarpeekseni. Ja koulun penkki kutsui taas.