Ilmoitus vai lupa?

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ julkisti tiistaina (23.3.) nipun lääkelain muutosehdotuksia. Muutoksilla mahdollistetaan muun muassa apteekkien palvelupisteiden perustaminen. Niillä korvataan apteekkien nykyiset lääkekaapit.

Tavoitteena on lisätä itsehoitolääkkeiden saatavuutta, jota edesmennyt Lääkelaitos heikensi tuntuvasti sulkemalla yli 300 lääkekaappia parinkymmenen viime vuoden aikana. Usein vastoin paikallisten asukkaiden ja apteekkarin tahtoa.

Nyt apteekkareita päinvastoin kannustetaan perustamaan palvelupisteitä sillä, että itsehoitolääkkeiden myynti niistä on vapautettu apteekkimaksusta.

Päivittäistavarakaupan lobbareille uudistus on varmasti myrkkyä, sillä heidän vahvin argumenttinsa valuu käsistä sitä mukaa, kun palvelupisteitä syntyy.

Mutta on uudistus haaste apteekkareillekin. Ehdotuksen mukaan apteekkarin tulee huolehtia siitä, että palvelupisteestä lääkkeitä toimitettaessa lääkkeen ostajalla on mahdollisuus saada farmaseuttisen henkilökunnan neuvoja ja opastusta lääkkeiden turvallisesta käytöstä. Käytännössä tämä tapahtuu puhelin- tai datasiirtoyhteydessä apteekin farmaseuttiseen henkilöstöön, ehdotuksessa todetaan.

Yllätyksiäkin voi olla luvassa, sillä palvelupisteen voi perustaa, jos Fimeasta ei kuulu mitään parin kuukauden sisällä perustamisilmoituksesta. Mitenkähän Fimea aikoo päättää, kuka palvelupisteen saa perustaa, jos samalle paikalle on useampia tulijoita? Vai tuleeko palvelupisteitä silloin ritirinnan useampia?

Uudistus on hyvä, mutta fiksumpaa olisi, jos palvelupisteiden perustaminen olisi luvanvaraista ja kriteerit lääkekaappien perustamista väljemmät. Fimealla olisi silloin paremmat mahdollisuudet vaikuttaa palvelupisteiden sijoittumiseen lääkkeiden saatavuuden kannalta parhaimpiin paikkoihin.

Erkki Kostiainen

Kirjoittaja on Apteekkarilehden päätoimittaja.