eResepti pelastaa lääkehoidon?

 

ERESEPTI tulee ensi kevään aikana käyttöön koko maassa. Sen käyttöönottoon on liitetty suuria odotuksia reseptiväärennöksien mahdottomuudesta aina interaktioiden loppumiseen.

Sähköinen resepti on erittäin tervetullut uudistus. Potilaan ei tarvitse muistaa ottaa reseptiä mukaan, uudistaminen helpottuu ja niin edelleen. Lääkärin näkökulmasta potilaan koko lääkityksen näkeminen helpottaa lääkehoidon suunnittelua, papereiden käsittely vähenee ja erityisesti huumereseptien käyttö helpottuu nykyiseen verrattuna.

Käyttöönottoon liittyy myös ongelmia. Uuden reseptimuodon käyttöön liittyvää informaatiovelvollisuutta mietiskellään kohtuullisen paljon lääkärien keskuudessa. Lääkäreillä on myös hyvin vahva ennakkoluulo siitä, että paperireseptiä tulevat jatkossa pyytämään erityisesti lääkeriippuvuutta sairastavat potilaat. Lisäksi tietojärjestelmien hitauden ja eReseptin yhdessä pelätään syövän paljon vastaanottoaikaa.

Alkukankeuden jälkeen eResepti on uskoakseni selkeästi potilasturvallisuutta parantava ja lääkärin työtä helpottava väline. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun Kansallinen Terveysarkisto KanTa saadaan kunnolla toimimaan ja eReseptiin jo suunnitteilla olevat lakimuutokset astuvat voimaan.

ON ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄÄ muistaa, että eResepti on ainoastaan väline lääkemääräyksen toimittamiseksi apteekkiin. Edelleenkin vain otettu lääke auttaa.

Lääkkeiden ottamisessa on vieläkin hyvin suuria ongelmia. Potilaat eivät käytä oireettomien kansansairauksien hoitoon määrättyjä lääkkeitä ja akuuttihoidon lääkekuurit jäävät kesken.

Tätä kirjoitettaessa on juuri vietetty Kansallista lääkehoidon päivää, jonka informaatiossa on korostettu potilaan tiedonsaantimahdollisuuksia ja hänen lääkehoitonsa tarpeellisuutta.

On tärkeää, että potilas saa tarpeeksi informaatiota omista lääkkeistään, esimerkiksi sivuvaikutuksista. Pelko lääkkeen sivuvaikutuksista voi olla syy lääkityksen keskeyttämiseen tai pahimmillaan jopa lopettamiseen. Tältä osin potilaan informoinnissa olisi varmasti kehittämisen vaaraa.

Ainakin allekirjoittaneen täytyy tunnustaa, etten ole aina käynyt sivuvaikutuksia läpi potilaan kanssa reseptiä kirjoittaessani. Onneksi apteekit ovat paikanneet laiminlyönnit ja näin potilasturvallisuus ei ole vaarantanut.

TULEVAISUUDESSA olisi hyvä miettiä keinoja, joilla potilaiden sitoutumista lääkehoitoon voidaan parantaa. Lääkkeen vaikutustavasta ja mahdollisista sivuvaikutuksista informoiminen on yksi tapa lisätä potilaan motivaatiota lääkkeiden ottamiseen ohjeen mukaan. Lisäksi aika-ajoin toteutetut kampanjat lääkityksen ohjeen mukaisesta käytöstä voisivat tuoda lääkehoidon onnistumiseen lisäpotkua.

Kampanjat voisi toteuttaa lääkärien, apteekkien, hoitohenkilökunnan, Kelan ja potilasjärjestöjen yhteisenä ponnistuksena. Tällöin potilaalle olisi jaossa mahdollisimman laajasta näkökulmasta tuotettua tietoa lääkehoidosta. Ehkä tämä voisi olla Lääkehoidon päivän teemana tulevaisuudessa.

”Vain otettu lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia”, potilaat ajattelevat. Paremman informaation avulla mielleyhtymä pitäisi muovata otetun lääkkeen positiiviseen vaikutukseen. Samalla saataisiin lääkehoito potilaalle ”Vastapelurista Kumppaniksi” Suomen Lääkäriliiton strategiaa lainatakseni.

Timo Kaukonen

Kirjoittaja on Oulun yliopistollisen sairaalan vastuualuejohtaja ja toiminut aiemmin Lääkäriliiton puheenjohtajana.