Apteekkijärjestelmän perusteet

SOSIAALISESSA MEDIASSA on viime viikkoina käyty keskustelua Suomen apteekkijärjestelmästä. Keskustelussa on kokonaan unohtunut se, että järjestelmä täyttää erinomaisesti sille asetetut tavoitteet, jotka ovat ensisijaisesti terveyspoliittisia ja toissijaisesti elinkeinopoliittisia.

Lääkkeiden saatavuus on Suomessa hyvä ja kansalaiset ovat yhdenvertaisia lääkehankinnoissaan, sillä lääkkeet maksavat saman verran kaikissa apteekeissa Hangosta Ivaloon.

Äänekkäimpiä some-keskustelussa ovat olleet ideologiset liberalisoijat, joille ideologia näyttää olevan tärkeämpi kuin saavutettava lopputulos.

Popularistisessa 140 merkin tykityksessä apteekkijärjestelmämme perusteet ovat jääneet vähälle huomiolle, jonka vuoksi kertaan ne tässä.

Miksi Suomessa apteekin voi omistaa vain proviisori?

Tällä mallilla ammatillinen ja taloudellinen vastuu apteekista keskitetään lääkealan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle terveydenhuollon ammattihenkilölle, jotta liiketoiminnalliset tavoitteet eivät korostu ohi terveydenhuollollisten tavoitteiden. Useissa Euroopan maissa toimitaan aivan samalla tavalla. Mallilla varmistetaan käytännössä myös apteekkien kotimainen omistus ja lääkemyynnin verojen maksu Suomeen.

Omistusrajoituksen poistaminen johtaisi apteekkien siirtymiseen kansainvälisten pääomasijoittajien omistukseen ja verotulojen valumiseen ulkomaille ja veroparatiiseihin. Näin on käynyt esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.

Miksi apteekkien määrää rajoitetaan tarveharkinnalla?

Siksi, että apteekit säilyttävät toimintakykynsä, eli ovat riittävän kokoisia vastaamaan alueensa lääkehuollosta ja lakisääteisistä tehtävistä.

Tarveharkinnasta luopuminen lisäisi apteekkien määrää lähinnä kaupungeissa ja pienentäisi yksikkökokoja, joka puolestaan lyhentäisi aukioloaikoja, supistaisi varastoja ja heikentäisi lääkkeiden toimitusvarmuutta ja tuotevalikoimaa.

Apteekkien määrää voidaan kasvattaa nykyjärjestelmänkin puitteissa siellä, missä uusille apteekeille on tarvetta. Uusi apteekki perustetaan kasvavalle alueelle usein kunnan aloitteesta, mutta myös alueen asukkaat voivat tehdä aloitteen.

Miksi apteekkien sijaintia säännellään?

Lääkehuollosta vastaava Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ohjaa apteekkien sijoittumista niin, että apteekkiverkosto kattaa tasaisesti koko maan ja tarjoaa yhtäläiset palvelut ja lääkkeiden saatavuuden koko maassa.

Apteekkien sijainnin ohjauksesta luopuminen johtaisi apteekkipalveluiden vähenemiseen harvaan asutuilla seuduilla ja apteekkien keskittymiseen nykyistä enemmän vilkkaille liikepaikoille. Näin on käynyt maissa, joissa apteekkien perustaminen ja sijoittuminen on vapaampaa.

Miksi lääkkeiden hinnoilla ei kilpailla?

Kyllä lääkkeiden hinnoilla kilpaillaan. Sosiaali- ja terveysministeriön alainen lääkkeiden hintalautakunta hyväksyy korvattaville reseptilääkkeille enimmäishinnan, mutta lääkeyritykset myyvät lääkettä usein halvemmalla kilpailutilanteen mukaan. Reseptilääkkeiden välinen hintakilpailu on tuottanut viimeisen kymmenen vuoden aikana miljardiluokan säästöt lääkkeiden käyttäjille ja yhteiskunnalle. Asiakkaat maksavat nyt reseptilääkkeistään yli viidenneksen vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Apteekit eivät kilpaile reseptilääkkeiden hinnoilla missään EU-maassa, vaan kilpailu tapahtuu tukkuhintatasolla. Apteekkien osuuden reseptilääkkeen hinnasta päättävät valtiot, Suomessa valtioneuvosto lääketaksalla.

Onko Suomen apteekkijärjestelmä kallis lääkkeiden käyttäjille ja yhteiskunnalle?

Apteekin osuus reseptilääkkeen hinnasta on keskimäärin 21,5 prosenttia, eli vähemmän kuin ruokakaupan osuus elintarvikkeen hinnasta keskimäärin. Osuus sisältää lääkejakelun logistiikan lisäksi lääkeneuvonnan. Jokainen voi itse arvioida, onko tämä kallista vai halpaa. Mielestäni tämä on edullinen järjestelmä tuottaa maankattavat ja hyvin toimivat apteekkipalvelut, joihin apteekeissa asioivat ovat kaiken lisäksi erittäin tyytyväisiä.

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton viestintäjohtaja.