ap.teekkari...
02.03.2012 11:21
ARKIPÄIVÄÄ-kolumnin kirjoittaja, Pekka Karttunen, on dosentti ja Siilinjärven apteekin apteekkari.
KUN ENSIMMÄISEN kerran toivottiin tarinaa tälle palstalle, piti juttujen olla apteekkarin arkipäivää. Jos tätä kirjoitettaessa antaa pikakuvauksen arjesta, on se mm. hitaaksi hyytyneet automaattiovet, pakkasen takia suljettu drive in -piste, apukäynnistyskaapelit ja kotiinsa hyytyneet asiakkaat. Lisäpiristystä aurinkoiseen talvipäivään tuo ylimpänä kylän yllä pankin tornissa vilkkuva punainen lukema: – 29 oC!
Jos vakavoidutaan kuitenkin oikeaan arkitodellisuuteen, ajatuksiin hiipii apteekkitalouden kehitysnäkymät. Jokaiselle toimijalle ja apteekkialasta kiinnostuneelle päättäjälle on varmasti tuttuja ne temput, jotka ovat muuttaneet apteekkitoiminnan luonnetta perinpohjaisesti. Kuitenkin tulevaisuus pistää pohtimaan, ollaanko tällä hetkellä kaikilta osin oikealla tiellä?
Meillä on kuitenkin ilmeinen halu säilyttää ja kehittää suomalaista osaavaa apteekkitoimintaa edelleen. Alaamme ohjaavat virkamiehet, poliittiset päättäjät ja erityisesti omat edunvalvojamme tekevät aktiivista yhteistyötä. Koko ajan rakennetaan erilaisia ratkaisumalleja taloudellisesti onnistuvan apteekkitoiminnan jatkumiselle. Minä luotan tähän työhön, vaikka usko joskus horjuukin.
Ammattimme harjoittamiseen vaikuttavien muuttujien määrä on kasvanut merkittävästi. Jokainen muutos ja uudistus näyttää vain valitettavasti olevan ”kustannustehokas”: kustannuksia tulee varmasti! Meidän on pidettävä huolta, että apteekkari ei ajan myötä muutu ”alemman palkkaluokan teekkariksi” – silloin pitäisi ilmeisesti pärjätä pelkällä huumorilla.
Edellisellä kerralla tällä palstalla manasin nuoria kollegoita mukaan alan luottamustoimiin. Vaikka itse palasinkin Apteekkariliiton hallituksen äänestyskelpoiseksi jäseneksi 8 vuoden tauon jälkeen, on eri valiokunnissa ja työryhmissä mukana runsaasti uutta verta – hyvä niin.
Jo heti kauden alussa on käsittelyssä asioita, joihin tarvitaan estottomia ideoita, mutta on myös edelleen asioita, joissa ”historialla” saattaa olla sanansa sanottavana. Monet esillä olevat asiat tuntuvat kovin tutuilta. Eikö sittenkään ole menty eteenpäin alan kehittämisessä? Toisaalta iso laiva kääntyy hitaasti, ja äkkiliikkeet saattavat kaataa sen.
Useat kollegat ovat viime aikoina lyöneet hanskat tiskiin. Ansaitusti. Auvinen, Hietula, Nummela, Olli, Pitkänen, Pulli ja monet monet muut menestyksekkään uran tehneet apteekkarit ovat tehneet tilaa nuoremmilleen, joko lainvoimalla tai omasta tahdostaan. Monen kollegan kanssa on vuosien varrella tullut hankittua oppia ja kokemusta, niin hyvässä kuin ”pahassa”, siitä kiitos heille.
Tänä päivänä uransa jättävät ovat varmasti hoitaneet aikanaan tulevaisuutensa kuntoon ainakin vakuutusten ja eläkemaksujen kautta. Perinteisesti olen kehottanut nuoria proviisoreja huolehtimaan perheensä ja itsensä tulevaisuuden turvaamisen hyvissä ajoin. Eläkemaksut ja vakuutukset saattavat nuorempana tuntua turhilta, mutta jo huominen voi tuoda yllätyksen – kannattaa miettiä!
Saattaa olla niin, että nyt uraansa aloittelevat kollegat eivät kaikkensa annettuaan pystykään nauttimaan huolettomista eläkepäivistä. En kuitenkaan toivo, että apteekkarin ammattinimikkeeseen tarvitsisi joskus liittää tuo armeijasta tuttu lyhenne: evp. – elää vaimonsa palkalla.
Pekka Karttunen
Kirjoitus on julkaistu Apteekkarilehdessä 3/2012. Lehdessä kirjoituksen loppu oli jäänyt vahingossa pois. Pahoittelemme virhettä.
Toimitus
