Älyä lääkehoitoon

SUKULAISMUMMO sai 90-vuotislahjaksi mikroaaltouunin. Yksin asuva leskirouva oli sukulaisten painostuksesta nöyrtynyt vastaanottamaan lounaansa kotipalvelusta ja mikrolla hän lämmittäisi tähteet iltaruoaksi. Hellan levyt kun tuppasivat jäämään huonomuistiselta päälle.

Mummo ei tiettävästi milloinkaan koskenut mikroonsa ”säteilyvaaran” takia. Itsepäisesti hän kuumensi perunat ja makkarakastikkeen teräskattilassa liedellä, kuten oli tehnyt vuosikaudet. Mikron oven hän kelpuutti keittiöpyyhkeen kuivaamiseen.

Joka kerta sukulaisten vieraillessa toistui sama näytelmä: mummolle neuvottiin kädestä pitäen, miten näppärästi uusi kodinkone toimii – eikös kannattaisi jo kokeilla?

Mummo pystyi vielä vastustamaan ”uutta teknologiaa”, mutta onko tulevaisuuden senioreilla mahdollisuutta muutosvastarintaan? Hyvinvointiyhteiskunnan rapautuessa ja vanhuspalveluiden ylikuormittuessa yhä vanhempien ja huonokuntoisempien ihmisten on pärjättävä yksin kotona – mielellään viimeiseen saakka.

Tulevaisuuteen valmistaudutaan kehittämällä kiivaasti apuvälineitä, jotka tukevat kotona asumista ja vähentävät vanhuspalveluiden tarvetta. Pilottikokeiluihin on päässyt mukaan muutamia apteekkejakin. Piloteissa uusien lääkehoidon innovaatioiden, esimerkiksi puhuvan lääkepakkauksen ja älykkään lääkedosetin, on toivottu vähentävän pelkkään lääkehoitoon liittyviä kotihoidon asiakaskäyntejä.

Vielä näissä uusissa innovaatioissa on hiomisen varaa. Puhuvan lääkepakkauksen testaaminen Oulussa ei edennyt toivotulla tavalla, koska iäkkäitä näkövammaisia oli vaikea houkutella testihenkilöiksi. Moni ei uskonut osaavansa koskettaa kännykällään lääkepakkauksen kyljessä olevaa älytarraa, jotta pakkaus olisi kertonut lääkkeen nimen ja annostuksen. Monilla myös oli omasta mielestään jo mainiosti toimiva systeemi lääkearsenaalin ottamiseen. Eräskin vanhus säilytti lääkepakkauksensa rivissä ikkunalaudalla, jotta osasi ottaa oikeat lääkkeet päivän mittaan tietyssä järjestyksessä.

Aivan putkeen ei mennyt Lappeenrannassakaan, jossa testattiin älykästä lääkedosettia. Lääkejakelijaan upotettu mikrosiru välitti kyllä kotisairaanhoitajalle tiedon sitä, mihin aikaan ja mitä lääkkeitä vanhus oli ottanut, mutta uuden innovaation käytettävyydessä oli pulmia. Vanhukset pääsivät käsiksi lääkkeisiin vain vääntämällä dosettia ympäröivät kartonkikuoret auki voiveitsillä.

Näistäkin lääkehoidon innovaatioista saataneen käyttövalmiit versiot markkinoille lähiaikoina. Mutta kuka motivoisi sukulaismummot käyttämään niitä? Vanheneva väestö ei tarvitse enempää pyyhkeenkuivaustelineitä.

Erja Elo
kirjoittaja on Apteekkarilehden toimittaja.

Lue lisää lääkehoidon innovaatioista huomenna ilmestyvästä Apteekkarilehdestä.