Apteekin Terveyspisteessä korostuu kolmen ammattiryhmän yhteistyö. Liittojen puheenjohtajat Merja Merasto, Marja Ritala ja Tuula Rajaniemi keskustelevat palvelun tulevaisuudesta.

Toteutuessaan sotesta tulee valtava mullistus, jossa noin 130 000 terveyspalveluissa työskentelevää kuntien tai kuntayhtymien työntekijää saa uudeksi työnantajakseen jonkun viidestä sote-alueesta.

Uudistuksen on tarkoitus edistää väestön hyvinvointia vahvistamalla ja keskittämällä peruspalveluja. Tavoitteena ovat yhdenvertaiset palvelut, jotka tuotetaan kustannustehokkaasti. Henkilösäästöjä on luvassa, vaikka palveluiden kysyntä kasvaa.

Apteekkarilehden keskusteluun kutsuma kolmikko näkee suomalaisessa terveydenhuollossa paljon hyvää. Henkilöstö on erittäin hyvin koulutettua ja motivoitunutta, potilas voi luottaa saavansa sosiaalisesta asemastaan tai varallisuudestaan riippumatta yhtä hyvää hoitoa. Palveluiden rahoituspohjakin on kunnossa.

Lääkäriliiton puheenjohtaja Tuula Rajaniemi näkee terveydenhuollossa valtavan kehittymispotentiaalin.

– Pystymme viemään sote-uudistuksen läpi, kun vain joku tekee poliittiset päätökset.

Terveydenhuollon suurin ongelma on hänestä yhteisen näkökulman puuttuminen. Esimerkiksi palveluvalikoiman määrittely on vasta aloitettu.

– Terveydenhuoltojärjestelmä on vaiheessa, jossa pitäisi tehdä muutoksia, mutta linjaukset puuttuvat. Kaikkialla ollaan odottavalla kannalla, hän sanoo.

Päivittäinen työ perusterveydenhuollossa on jo nyt hektistä. Uusia velvollisuuksia ja työtehtäviä lisätään entisten jatkoksi.

Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Merja Merasto kertoo, että hoitohenkilökunnalla on jatkuva huoli työvoiman riittävyydestä.

– Arkipäivän eettiset ongelmat ovat kovia, koska potilailla on paljon toiveita ja odotuksia. Päätöksentekijöiden pitäisi linjata, mitä hoitoja heille annetaan ja millä laatutasolla.

Hoitohenkilökunta
potilaan luokse

Lääkärit ovat tyytyväisiä ehdotettuun sote-malliin, jossa palveluiden tilaaminen ja tuottaminen erotetaan toisistaan. Yksittäisiä huolenaiheita on kuitenkin paljon.

– Haluaisimme, että potilailla on tasapuolinen oikeus hoitoon riippumatta asuinpaikasta. Suomessa pitäisi myös olla mahdollisuus tehdä viisi erilaista sote-aluetta, koska pääkaupunkiseudun alueella tarpeet ovat erilaiset kuin pohjoisessa tai idässä, Rajaniemi sanoo.

Lääkärikunta on huolissaan siitä, kuuntelevatko päätöksentekijät ammattilaisten ääntä tarpeeksi.

Sairaanhoitajat jakavat huolen. Siitä huolimatta Merasto näkee sote-uudistuksen mahdollisuutena. Hän uskoo ainakin työtapojen muuttuvan.

– Työ ei välttämättä ole sitä, että odotetaan potilaan yhteydenottoa terveysasemalla, vaan ollaan itse aktiivisia. Tarjolla voi olla mobiilipalveluja, hoitajat voivat mennä väestön keskuuteen autolla tai järjestää terveyspisteitä apteekkeihin. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen on tärkeää. Näin saataisiin niukat resurssit ja kunkin ammattiryhmän työpanos uudella tavalla käyttöön.

Keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, että farmasian ammattilaisten kannattaa tiivistää yhteistyötä muun terveydenhuollon kanssa.

Apteekkien näkökulmasta yhteistyö terveydenhuollon kanssa sujuu nyt hyvin. Tyypillisesti yhteydenotot johtuvat e-reseptijärjestelmän kankeudesta.

– Ongelmatilanteet ovat harmillisesti lisääntyneet e-reseptin myötä. Ennen vanhaan, jos paperireseptissä oli selvä virhe, vaikka pilkku väärässä kohdassa, apteekki sai korjata sen itsenäisesti. Nyt virheistä täytyy soittaa aina lääkärille, Apteekkariliiton puheenjohtaja Marja Ritala sanoo.

Ritala toivoo näissä tapauksissa suorempia linjoja lääkäreille, että potilas saisi lääkkeensä nopeammin. E-reseptiohjelman pitäisi hänestä olla yksinkertaisempi ja ohjata lääkäreitä kirjoittamaan reseptit oikein.

Terveyspiste
saa kiitosta

Yksi esimerkki uudentyyppisestä yhteistyöstä ovat hiljattain perustetut Apteekkien Terveyspisteet.

Kuudessa suomalaisapteekissa on jo Apteekin Terveyspiste, jossa sairaanhoitaja rokottaa, hoitaa haavoja, poistaa ompeleita ja tekee muun muassa erilaisia yksinkertaisia mittauksia ja pikatestejä. Apteekeissa toimivat sairaanhoitajat eivät kirjoita itse reseptejä, mutta jokaisella on taustatukena palvelusta vastaava lääkäri.

Marja Ritala näkee apteekin matalan kynnyksen terveydenhuollon pisteenä, jossa esimerkiksi pitkäaikaissairaat käyvät useammin kuin lääkärillä.

– Apteekki voisi tarjota heille vähän enemmän kuin lääkkeiden toimittamisen ja neuvonnan. On jännä nähdä, miten asiakkaat ottavat palvelun lopulta vastaan. Apteekeille tämä on vielä kallis konsepti, sairaanhoitajalla täytyisi olla asiakkaita koko ajan.

Merja Meraston ja Tuula Rajaniemen mielestä sairaanhoitajien tulo apteekkeihin on tällä toimintamallilla hyvä suunta. He tietävät, että pitkäaikaissairaat tarvitsevat motivointia hoidon jatkamiseen silloinkin, kun akuutteja oireita ei ole.

Apteekin neuvoilla ja itsehoitolääkkeillä voitaisiin selvitä myös pikkuvaivoista, joiden hoito muuten kuormittaisi turhaan julkisen sektorin päivystystä.

Tuula Rajaniemien mielestä apteekin sairaanhoitajat olisivat loistava apu niille vanhuksille, jotka ovat liian hyväkuntoisia päästäkseen kotisairaanhoidon piiriin.

– Heillä pitäisi olla kontakti, joka näkee, että rouva oli kunnossa vielä puoli vuotta sitten, mutta nyt muisti on huonontunut.

Itsehoitolääkkeet
kuuluvat apteekkiin

Itsehoitolääkkeiden myyntipaikasta on odotettavissa vääntöä vielä ennen kuin uusi hallitus aloittaa työnsä.

Apteekkariliitto ja Lääkäriliitto ovat useassa yhteydessä linjanneet, että lääkkeet kuuluvat ehdottomasti apteekkeihin.

Sairaanhoitajaliiton hallitus ei ole vielä muodostanut virallista kantaa itsehoitolääkkeiden myyntipaikkaan, mutta Meraston ajatukset ovat pitkälti samat kuin Lääkäriliitolla.

– Lääkehoidossa on kyse vahvasti ihmiseen vaikuttavista aineista. Apteekeissa on koulutetut ja osaavat ammattilaiset, jotka ohjaavat lääkkeen oikeaa käyttöä. Kannattaako tätä nyt lähteä ensimmäisenä purkamaan?

Apteekkari Marja Ritala joutuu apteekin palveluvalinnassa jatkuvasti tilanteisiin, joissa asiakkailla ei ole ymmärrystä siitä, että lääkkeissä on jokin vaikuttava aine. Asiakas saattaa kertoa olevansa allerginen Buranalle, mutta ilmoittaa samaan hengenvetoon käyttäneensä kahta muuta ibuprofeenivalmistetta.

– Minua ei lakkaa hämmästyttämästä se, miten paljon asiakkaat tarvitsevat neuvoja. Olisi aika hulabaloota, jos lääkkeet ostettaisiin päivittäistavarakaupan hyllyltä, ilman että kukaan katsoisi perään.

Apteekkien ydinpalvelu
on tärkeintä

Apteekit kehittävät palveluitaan kaiken aikaa. Keskustelun vetäjä, Apteekkariliiton viestintäjohtaja Erkki Kostiainen, kysyy millaisia palveluita Merja Merasto ja Tuula Rajaniemi haluaisivat apteekkien tarjoavan.

Kumpikin kertoo arvostavansa erittäin paljon apteekin nykyistä ydinpalvelua eli lääkkeiden toimittamista ja neuvontaa.

Tähän olisivat hyvä lisä erilaiset lääkitysturvallisuutta parantavat ja lääkehoidon onnistumista tukevat palvelut.

– Avoapteekkien farmaseutit voisivat esimerkiksi lähteä kotisairaanhoitajan mukaan tarkistamaan, onko asiakkaalla virheitä lääkkeen annostelussa, ottamisessa tai säilyttämisessä, Merasto ehdottaa.

Rajaniemi toivoo apteekkien kertaavan asiakkaille lääkehoidon perusasioita. Reseptiä toimittaessa olisi myös hyvä tilaisuus kannustaa heitä käyttämään lääkärin määräämät lääkkeet.

– On esimerkiksi paljon ihmisiä, joille on määrätty kymmenen vuotta sitten verenpainelääkkeet, mutta he ovat jättäneet hoidon kesken vuosia sitten. Motivointi hoitoon olisi tärkeää.

Terveyden mobiilitarkkailu
on kasvava trendi

Oman terveyden tarkkailu kiinnostaa yhä useampaa suomalaista. Moni seuraa erilaisilla mobiilisovelluksilla terveydentilaansa, elintoimintojaan sekä ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan.

Merja Meraston mielestä terveydenhuollon ammattilaisten kannattaisi pohtia yhdessä, olisiko tiedosta hyötyä ammattilaisten päätöksentekoon. Voivatko ammattilaiset luottaa asiakkaan keräämään dataan ja pitäisikö tietoa alkaa kerätä johonkin?

Aihe on herättänyt keskustelua Lääkäriliitossakin. Lääkärit ovat tottuneet käyttämään tietoa potilaiden kotona tekemistä verenpaine-, verensokeri- ja keuhkofunktiomittauksista, mutta kysymys kuuluu, ovatko mobiilisovellusten mittaukset tarpeeksi valideja potilastietojärjestelmiin laitettaviksi.

– Toinen tärkeä kysymys on potilaan tietosuoja ja tietoturva. Kuka hallinnoi tietoa? Rajaniemi kysyy.

Marja Ritalan mielestä ihmisiä tulee kannustaa keräämään tietoa, koska omaa terveydentilaansa seuraava henkilö on motivoitunut pitämään huolta itsestään.

– Miten tietoa pystytään hyödyntämään, on varmasti soteakin suurempi kysymys. 

ERJA ELO

Lisää aiheesta