Suomen molekyylilääketieteen tutkijat yrittävät selvittää, mikä motivoi ihmistä itsehoitoon. Kati Heiniö on yksi tutkittavista. Yhden muutoksen itsehoitoon hänkin on jo tutkimuksen aikana tehnyt.

Kuuluu vain kliks, kliks ja suih, kun Kati Heiniö kiinnittää pyöräilykypärän päähänsä, potkaisee pyöränjalan ylös ja polkaisee matkaan.

Heiniön, 43, ranteessa Withings-aktiivisuusranneke ja älypuhelimeen asennettu Moves-applikaatio tallentavat dataa liikkeistä.

Pyöräilty matka ja Heiniön koko päivän aktiivisuus sekä ostokset K- ja S-ryhmän liikkeissä näkyvät myöhemmin myös Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM, Helsingin yliopisto) tutkijoille.

Heiniö on yksi noin 100 tutkittavasta hankkeessa, jossa selvitetään, miten tieto, teknologia ja valmennus voivat auttaa ihmistä voimaan paremmin; tekemään muutoksia elintapoihinsa ennaltaehkäistäkseen sairauksia.

Samalla toivottavasti selviää, mitä merkkiaineita ihmisestä alkaa löytyä jo kenties vuosia ennen sairastumista. Sitä varten tutkittavat keräävät itseltään jatkuvasti muun muassa sylki- ja ulostenäytteitä.

Kaikki biologiset näytteet ja data tallennetaan biopankkiin, jossa se on tutkittavien luvalla hyödynnettävissä myöhemmin.

P4-lääketiede on ennustavaa, ehkäisevää, personoitua ja osallistavaa

Maailmalla vastaavanlaisia, niin sanottua P4-lääketiedettä tukevia tutkimuksia tehdään ainakin Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

P4 eli predictive, preventive, personalised, participatory (ennustava, ehkäisevä, personoitu ja osallistava) pyrkii siirtymään sairauksien hoidosta terveyden yksilölliseen ja omalähtöiseen edistämiseen datan ja uuden teknologian turvin.

Pioneerina maailmalla toimii Seattlen systeemisen biologian instituutti, jossa vastaavanlainen tutkimus on jo tehty 100 tutkittavalla. Tulos: kaikilta löytyy jotain sellaista, jonka muuttaminen edistäisi terveyttä.

Nyt instituutti on kasvattanut tutkimuksen osallistujamäärää. Aluksi 100 000 ihmisen koko genomi sekvensoidaan. Heiltä analysoidaan säännöllisesti tietyt kliiniset biomarkkerit, ravitsemuksellinen tila ja mikrobiomi.

Oikean motivaation löytäminen on ratkaisevaa, jotta terveydenhuollossa voidaan siirtyä sairauden hoidosta terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn."

Osallistujat myös keräävät suomalaistutkittavien tapaan itse erilaisten sensoriteknologisten sovellusten avulla tietoa omasta kehostaan ja sen toiminnasta.

Sekä Suomessa että Yhdysvalloissa tieto palautetaan analysoituna tutkittaville. Nähtäväksi jää, miten he sen perusteella muuttavat elintapojaan. Vai muuttavatko?

Mitataan asioita, joihin voi vaikuttaa 

Ainakin Heiniön käyttäytymistä tutkimuksissa tullut tieto on jo muuttanut: D-vitamiinia kuluu purkista nykyisin säännöllisesti.

– Tutkimus kertoi, että minulla oli sitä liian vähän elimistössäni. Olin perusterve, en ajatellut, että sen käyttö olisi ollut minulle niin tärkeää. Mutta nyt arvot ovat jo kohonneet!

Tutkimuksissa selvisi myös alttius laktoosi-intoleranssiin. Se ei ollut aiheuttanut Heiniölle kuitenkaan oireita.

Tutkittavilta mitataan säännöllisesti muun muassa myös veren rasva- ja sokeriarvot, maksa-arvot, verenpaine, hemoglobiini ja suolistomikrobien määrä; eli kaikki sellainen tieto, johon ihminen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa.

Sen sijaan tietoa esimerkiksi perinnöllisistä vakavista sairauksista ei tutkimuksessa edes mitata.

– En kuitenkaan usko, että olisi mitään sellaista tietoa, jota en itsestäni tahtoisi saada. Mutta ainakin haluan tietää kaiken sen, mihin voin itse vaikuttaa, Heiniö toteaa.

Motivoituminen on yksilöllistä

Keväällä tutkittavat saivat avukseen myös personal trainerit.

Tarjoamalla erilaisia motivointikeinoja tutkijat haluavat selvittää, mikä kutakin tutkittavaa auttaa.

– Toisille tieto on itsessään motivoivaa, toiset tarvitsevat esimerkiksi tsempparin, joko ammattilaisen tai vertaisen kaverin, FIMM:n senioritutkija, tutkimuskoordinaattori Riitta Sallinen kuvailee.

Toisille elämäntapamuutos onnistuu vasta, kun riski realisoituu tarpeeksi lähellä itseä; työkaveri saa esimerkiksi sydänkohtauksen tai keuhkoahtaumataudin diagnoosin.

Toisille motivaattorina voi toimia myös teknologia, joka auttaa ymmärtämään omaa vointia: tutkimuksessakin on pohdittu, pitäisikö tutkittavien käyttöön hankkia myös esimerkiksi stressitasojen vaihteluita reaaliaikaisesti mittaava Moodmetric tai unen laatua tarkasti mittaava Beddit, suomalaiskeksintöjä molemmat.

Oikean motivaation löytäminen on ratkaisevaa, jotta terveydenhuollossa voidaan siirtyä sairauden hoidosta terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Painetta muutokseen on, sillä valtaosa terveydenhuollon resursseja rassaavista elintapasairauksista olisi estettävissä; 90 prosenttia tyypin 2 diabeteksesta, 80 prosenttia sydänsairauksista ja 70 prosenttia aivohalvauksista.

Itsehoidon onnistuminen näissä sairauksissa vapauttaisi resursseja yhä vakavampien sairauksien ja aiempaa kalliimpien, personoitujen lääkehoitojen käyttöön.


DHR eli Digital Health Revolution

Fimmin ja Helsingin yliopiston tutkimus on osa isompaa Digital Health Revolution –hanketta, joissa itsetuotetun terveystiedon hallinnan, luotettavuuden, yksityisyyden ja rajapintojen haasteisiin haetaan vastauksia.

DHR-hanke tekee tiivistä yhteistyötä myös valtakunnallisen Omahoidon digitaaliset palvelut (ODA), Virtuaalisairaala- ja Kanta-palveluiden kehityssuunnitelmien kanssa.

Päivitetty 15.6. klo 9:15. Moodmetric mittaa stressitasojen eikä tunnetilojen vaihteluita.

Lisää aiheesta