Sakari Alaranta tietää, että ehdokkailta kannattaa penätä näkemystä apteekkiasioista.

Farmasian tohtori Sakari Alarannan mieltä poltteli. Edessä olisivat elämän ensimmäiset apteekkikaupat.

Elettiin maaliskuuta 2007. Kansanedustajaehdokkaat viimeistelivät vaalikampanjoitaan, toreilla ja kauppakeskuksissa jaettiin kuumia makkaroita ja kahvia, suuria lupauksia paremmasta elämästä.

Alaranta vastaanotti Marttilan apteekin 15.3.2007, vain muutama päivä ennen vaaleja. Vaimo Sirkku Alaranta irtisanoutui omasta proviisorintyöstään ja siirtyi proviisoriksi miehensä apteekkiin. Usko tulevaisuuteen oli vahva, vaikka viitehinnan tuloa jo odoteltiinkin.

Suuren elämänmuutoksen edellä Alaranta oli käynyt antamassa äänensä ennakkoon. Ehdokasvalintaan vaikuttivat yleinen yrittäjyyden arvostus, ympäristö- ja kulttuurikysymykset. Alaranta yritti kysellä ehdokkailta myös apteekkiasioista, mutta harvalla oli niistä mitään näkemystä.

Seuraukset ovat nyt nähtävissä, Alaranta sanoo.

– Suurimmalla osalla poliittisista toimijoista on ollut kokonaisuus ihan hukassa. He eivät ole hahmottaneet sitä, mikä apteekkityössä on oleellista, eli ihmisten kohtaaminen, palveleminen ja ohjaaminen, mikä vähentää rasitusta muulta terveydenhuollolta

Tällä kertaa Alaranta edellyttääkin ehdokkaaltaan näkemystä apteekkitoiminnasta.

 – Ehdokkailta pitäisi ainakin löytyä näkemystä siitä, pitävätkö he tärkeänä, että apteekki voi palvella asiakkaitaan kannattavasti ydintehtäväänsä toteuttamalla. Vieläkään ei uskota sitä, että kylää aina palvellut apteekki voi tätä menoa tehdä konkurssin. (IK)

Kuluvan vaalikauden saavutuksista ja mokista kertoo tällä viikolla ilmestyvä Apteekkarilehti.