D-vitamiini ja kalisum vähentävät lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuutta, osoittaa tuore suomalaistutkimus.

Lonkkamurtuma on vaikein osteoporoosin eli luukadon heikentämän luun murtuma, ja siihen liittyy huomattava ylikuolleisuus ja toimintakyvyn heikkeneminen.

Drugs Aging -lehdessä (2009;26:409-421) hiljattain julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan kalsiumin ja D-vitamiinin samanaikaisella käytöllä lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuutta voitaisiin kuitenkin vähentää.

Dosentti Peter Lüthje työryhmineen tutki Päijät-Hämeen keskussairaalan ja Kuusankosken aluesairaalan vastuualueella vuosina 2003–2004 hoidettujen lonkkamurtumapotilaiden elimistön D-vitamiinipitoisuuksia ja D-vitamiinin käytön yhteyttä murtuman jälkeiseen selviytymiseen.

Tutkimusaineisto koostui 221 lonkkamurtumapotilaasta. Naisten keski-ikä oli 81 vuotta ja miesten 73 vuotta. Potilaiden selviytymistä seurattiin murtuman jälkeen 37–52 kuukautta. 28 kuukauden seurannan kohdalla 221 tutkimukseen kuuluvasta potilaasta elossa oli 137 potilasta (62 %).

Tilastoanalyysissa tärkeimmäksi lonkkamurtumasta selviytymistä selittäväksi tekijäksi osoittautui D-vitamiinin ja kalsiumin käyttö (kalsium- ja D-vitamiinilääkitys). Toiseksi tärkein selittävä tekijä oli osteoporoosilääkitys.

Koska tutkimuslöydös oli uusi, tutkijat selvittivät löydöksen paikkansapitävyyden valtakunnallisessa lonkkamurtuma-aineistossa, joka käsitti 20 486 Suomessa vuosina 2000–2007 hoidettua lonkkamurtumaa.

Lääkehoito toteutuu huonosti

Sekä alueellinen että valtakunnallinen tutkimusaineisto osoittivat selvästi, että lonkkamurtumapotilaiden luuston terveyttä ja kuntoa ylläpitävä ja parantava Käypä hoito-suosituksen mukainen lääkehoito toteutuu Suomessa huonosti, Suomen Osteoporoosiliitto tiedottaa. Vuonna 2007 ainoastaan joka viides potilas sai kalsiumia ja D-vitamiinivalmistetta ja joka neljäs osteoporoosilääkettä.

– On kyseenalaista ja väärin olla tarjoamatta potilaille hyvää hoitoa, jonka tärkeänä osatekijänä on asianmukainen lääkitys. Lääkityksen avulla voidaan lisätä potilaiden elämän pituutta sekä parantaa potilaiden selviytymistä murtuman jälkeen, toteaa dosentti Peter Lüthje. (IK)