Lääkehoidon arviointi tehtiin 89-vuotiaalle, yksin kerrostaloasunnossa asuvalle rouvalle.

Hän sairasti sydämen vajaatoimintaa, eteisvärinää ja verenpainetautia sekä kärsi hyponatremiasta eli alhaisesta veren natriumpitoisuudesta ja vyöruusun jälkeisestä hermosärystä. Lisäksi hänellä oli selvittämättömiä vatsakipuja, voimakasta väsymystä ja huonovointisuutta. Ruokahalu oli ollut huono jo kuukausia ja potilas selvästi alipainoinen.

Haastattelin rouvan kotikäynnillä. Hän tuskin jaksoi väsymykseltään tulla istumaan olohuoneeseen. Kysymyksiin vastaaminen oli vaikeaa. Haastattelun lopulla rouva alkoi jo pyydellä päästä pitkälleen.

Ratkaisu

Potilaalla ei ollut masennusta, mutta käytössä oli masennuslääke paroksetiini, joka voi aiheuttaa veren alhaista natriumpitoisuutta erityisesti yhdessä nesteenpoistolääke furosemidin kanssa. Se myös lisää sydänlääke metoprololin vaikutusta.

Lisäksi paroksetiini lisää verenvuotoriskiä käytössä olleen vatsalääkkeen kanssa sekä voi aiheuttaa maha-suolikanavan oireita. Suosittelin paroksetiinin lopettamista.

Niin sanottuja antikolinergisesti vaikuttavia lääkkeitä oli käytössä yhteensä viisi, mutta selkeitä antikolinergioireita (esim. suun kuivuminen, ummetus ja muistihäiriöt) ei esiintynyt. Tosin ummetuslääke laktuloosin annos oli suuri ja saattoi aiheuttaa huonovointisuutta, joten annosta laskettiin reilusti. Lääkitysmuutosten jälkeen listalle jäi enää kolme antikolinergista läääkettä.

Väsyttäviä lääkkeitä oli käytössä säännöllisesti. Rauhoittavan oksatsepaamin vuorokausiannos pienennettiin, ja nukahtamislääke tsopikloni päätettiin lopettaa hitaasti. Myös ruokahaluttomuuteen käytettävän kofeiinia ja alkoholia sisältävän vitamiinivalmisteen käyttö lopetettiin.

Verenpainetta alentavia ja ortostatismia eli ylösnousemiseen liittyvää äkillistä verenpaineen laskua aiheuttavia lääkkeitä oli listalla useita, mikä aiheutti huimausta. Verenpainelääkkeiden (lerkanidipiini ja valsartaani) annoksia pienennettiin.

Rouva käytti epämääräisiin mahakipuihin tarvittaessa metamitsolia ja pitofenonia sisältävää valmistetta. Sisältämänsä tulehduskipulääkkeen vuoksi sen käyttöä tulee välttää vanhuksilla. Lääkäri lopettikin vatsalääkkeen.

Ruokahaluttomuuden ja laihtumisen vuoksi suosittelin rouvalle apteekista saatavia täydennysravintovalmisteita.

Seuranta

Heti moniammatillisen tapaamisen jälkeen, ennen lääkitysmuutosten toteuttamista, rouva joutui sairaalaan ortostatismin ja virtsatieinfektion vuoksi.

Sairaalajakson aikana verenpainelääkitystä vähennettiin, kuten arvioinnin yhteydessä ehdotin.

Lääkitys saatiin turvallisemmaksi, sillä vanhuksille sopimattomiksi luokiteltuja lääkkeitä lopetettiin yhteensä kolme: masennuslääke, nukahtamislääke ja vatsalääke. Nukahtamislääke oli saatu lopetettua vähitellen, vaikka univaikeuksia esiintyi.

Rouvan vointi ei kuitenkaan muuttunut: edelleen oli väsymystä, huonoa vointia, outoa oloa, mielialat matalahkot ja ahdistuneisuuttakin. Tämän vuoksi lääkäri aloitti myöhemmin mirtatsapiinin ja melatoniinin tukemaan turvallisesti rouvan mielialaa ja unensaantia. Muutosten seuranta on vielä käynnissä.

Ehkä sairaalajakso olisi voitu välttää, jos verenpaineen ja lääkehoidon vasteen seuranta olisi ollut jo aiemmin systemaattisempaa ja kokonaisarviointi olisi tehty aiemmin. Myös jatkuva seuranta on tärkeää, jotta muutosten vaikutuksia voidaan arvioida ja tarvittaessa tehdä uusia, potilaan vointiin vaikuttavia muutoksia turvallisesti.

***

LÄÄKITYSKORTTI

***

Arvion teki proviisori Paula Timonen Pro dosiksesta.

Lisää aiheesta