Lääkehoidon arviointi tehtiin 83-vuotiaalle tupakoivalle naiselle. Hän asui yksin omakotitalossa, omaiset vierailivat päivittäin. Rouva kärsi muistisairaudesta ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta. 

Omaiset olivat huolissaan ikääntyvän äidin muistisairauden etenemisestä. He olivat myös miettineet, olivatko kaikki käytössä olevat lääkkeet tarpeellisia.

Rouva heräili usein öisin. Haastattelussa rouva valitti suun kuivumisesta ja hankalasta ummetuksesta. Lääkärin määräämien lääkkeiden lisäksi rouvalla oli käytössä useita lisäravinteita ja vitamiineja.

Ratkaisu

Runsaasta lääkemäärästä huolimatta rouvan lääkityksestä ei löytynyt välittömiä muutoksia vaativia yhteisvaikutuksia.

Yhden merkittävän havainnon tein kuitenkin annosteluajankohtiin liittyen: Muistilääke galantamiini annosteltiin lääkärin ohjeen mukaan iltaisin. Lääkkeen tarkoitus on aktivoida ajattelu- ja muitakin toimintoja, minkä vuoksi se tulisi kuitenkin ottaa aamuisin. Iltaisin otettuna lääke piristää, ja oli varmasti osasyyllinen yöllisiin heräilyihin.

Muistilääkkeen ottoajankohdan vaihtaminen mahdollisti muutoksia muihin illalla annosteltaviin lääkkeisiin.

Unilääkkeenä käytetyn mirtatsapiinin annostus puolitettiin, sillä aiempi annos on enemmänkin mielialan kohottamiseen käytetty annos. Lääke lisää myös antikolinergisiä haittoja, joista rouva tuntui kärsivän (ummetus, suun kuivuminen ja ahdistuneisuus).

Valproiinihappo oli ollut käytössä yöllisten heräämisten takia. Lääke päätettiin maltillisesti lopettaa.

Rouvalla oli käytössä verenpaine- ja sydänlääkkeitä, mutta selvää syytä niiden käyttöön ei ollut. Omaisetkaan eivät tarkkaan tienneet diagnooseista, mutta muistelivat sukurasitetta olevan. Viimeisimpiä verenpainemittauksia ei ollut tiedossa, mutta huimauksesta rouva ei ainakaan kärsinyt.

Näitä lääkkeitä vähennettiin seuraavasti: propranololi lopetettiin, sillä tupakointi voi laskea pitoisuuksia ja tehdä lääkkeen muutenkin lähes tehottomaksi. Sitä ei myöskään suositella iäkkäälle.

Pitkävaikutteisen nitraatin tilalle suosittelin lyhytvaikutteista valmistetta.

Suosittelin myös verenpaineen hoitoon määrätyn amlodipiinin lopetusta, mikäli verenpainearvot pysyvät alle 150/90 mmHg yli puolen vuoden ajan.

Sitalopraami oli käytössä mielialaa kohottamaan, sillä ajoittain rouva oli tuntenut olonsa yksinäiseksi. Edes omaisten järjestämä ohjelma ei juuri ollut piristänyt mieltä. Itkuisuus oli loppunut lääkkeen aloittamisen jälkeen.

Ehdotin kuitenkin annoksen laskemista ikäihmisille soveltuvammaksi, sillä lääke voi lisätä verenvuotoriskiä ja vähentää muistilääkkeen tehoa.

Suun kautta otettava limakalvojen kuivuuteen käytetty hormonivalmiste vaihdettiin iäkkäiden suosituksen mukaisesti paikallisvalmisteeksi.

Ummetuksen hoidoksi käytössä oli laktuloosivalmiste sekä ravintolisä kuidun lisäämiseksi. Ilman näitä ei vatsa tahtonut toimia lainkaan. Vesikannu oli pöydällä muistuttamassa juomisesta.

Lisäravinteiden ja vitamiinien saantisuositukset ja ottoajankohdat tarkistettiin munuaisten kuntoon ja muuhun lääkitykseen sopivaksi.

Seuranta

Rouvan muisti on heikentynyt edelleen, ja hän on nykyään vuoroviikoin hoitokodissa ja kotona.

Uusi hoitopaikka ahdistaa jonkin verran eikä hän tahdo muistaa missä on. Vointi on kuitenkin muuten säilynyt hyvänä lääkemuutoksista huolimatta.

Valproiinihapon annosta oli saatu seurantaan mennessä laskettua yhteen tablettiin vuorokaudessa. Vähennystä oli tarkoitus jatkaa, sillä yöt olivat alkaneet sujua paremmin.

Nitraattiin tai amlodipiiniinkaan ei tehty vielä muutoksia, sillä ensin haluttiin seurata valproaattihapon vähennyksen vaikutuksia.

LÄÄKEKORTTI

Lääkehoidon arvion teki proviisori Eveliina Hagelberg-Häkkinen Evenmedistä.

Lisää aiheesta