Uusien, kalliiden lääkkeiden arviointiin ja käyttöönottoon kaivataan kansallisia, yhtenäisiä linjauksia.

Tämä lisäisi potilaiden yhdenvertaisuutta, sillä nyt ratkaisut saattavat vaihdella eri lääkärien ja sairaaloiden välillä.

Tätä mieltä oli suurin osa reuma- ja syöpälääkäreistä sekä sairaala-apteekkareista, joita haastateltiin Kelan rahoittamassa ja Fimean toteuttamassa tutkimuksessa.

Tarkoituksena oli selvittää biologisten lääkkeiden käyttöön liittyvää päätöksentekoa eri puolilla Suomea.

Toisaalta lääkkeiden kaksikanavainen rahoitusjärjestelmä kannustaa käytäntöihin, jotka lisäävät yhteiskunnan kokonaiskustannuksia.

Järjestelmä ohjaa valitsemaan avohoitolääkkeen sairaalalääkkeen sijaan, vaikka se ei olisi kokonaisuuden kannalta järkevintä.

Potilaiden hoidossa ongelmia aiheuttavat erityisesti lääkkeiden korkea vuosiomavastuu, kalliiden ei-korvattavien avohoitolääkkeiden käyttö sekä korvattavuuden ehdot yksilöllisissä tilanteissa.

Lisää tutkimusta hoitovaihtoehdoista

Reumalääkärit kertoivat kohtaavansa säännöllisesti vastaanotolla potilaita, joille Kelan vuosiomavastuu on liian paljon kerralla maksettavaksi.

Syöpätaudeissa rahoituksen ongelmat korostuvat erityisesti silloin, kun uudella, kalliilla avohoitolääkkeellä on jo myyntilupa, mutta ei korvattavaa hintaa.

Osassa sairaaloita näitä lääkkeitä annetaan potilaille kotiin, mutta ei kaikissa.

Myös korvattavuuden ehdot voivat aiheuttaa ongelmia potilaiden hoidossa. Joissain tilanteissa potilaalle määrätään korvauksen ehtona olevaa, edeltävää lääkitystä hetkeksi, jotta muodollinen ehto täyttyisi.

Yhtenäisten linjausten tueksi kaivataan vertailevaa tietoa eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikuttavuudesta. Tutkijat suosittelevatkin kalliiden lääkkeiden käytön, vaikutusten, turvallisuuden ja kustannusten järjestelmällistä, monipuolista seurantaa.

Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 142, 2016.

Lisää aiheesta